IRC-Galleria

Kun ihminen on tullut uskoon ja syntynyt uudestaan, on erittäin tärkeää, että hän myös kehittyy ja kasvaa hengellisesti. Tässä ihminen usein kohtaa vaikeuksia, koska ympäristö on täynnä vääryyksiä ja kaikenlaisia synnin muotoja. Lisäksi lihallisen ihmisen mieli sotii usein Jumalan lakia vastaan, eikä halua olla Jumalalle tottelevainen. Kun sieluvihollinen haluaa meidät kaikin keinoin pois Jumalan tieltä, hän usein hyvin salakavalasti käyttää meissä olevia sekä ulkopuolelta tulevia tekijöitä saadakseen meidät lankeamaan ja sen jälkeen masentumaan niin, ettemme uudelleen kääntyisi Jumalan puoleen. Sen takia on tärkeä jokaiselle uskovalle, mutta erityisesti äsken uskoontulleille saada opetusta näiltä alueilta. Tärkein opetuksen lähde on Raamattu. Aiheesta saarnaataan usein ja on kirjoitettu valtavasti kirjoja ja artikkeleja. Aihepiiri on niin laaja, että usein näissä käsitellään vain suppeata osaa kokonaisuudesta. Kaikilla ei ole näitä kirjoja.

Tässä esityksessä on äärimmäisen lyhyesti ja lähes luettelo-omaisesti koottu otteita George Verwer'in kirjasta : "Rohkeasti eteenpäin", joka on sinänsä jo erittäin hyvä yhteenveto hengellisen kasvun alueelta. Kirjoittaja oli maailmanlaajuisen "Operaatio Mobilisaatio"-lähetysjärjestön johtaja ja erittäin innokas sielujen voittaja. Sanoma, hänen pitkän elämäntyönsä kokemusten pohjalta, on sanoma hyvin varteenotettava.

Masennus on eräs tämän ajan riesa, johon tuntuu olevan vaikeata löytää tehokkaita vastalääkkeitä. Edellä mainitut asiat voivat ainakin osittain estää masennusta.

Liitän tähän tekstiä kirjoituksesta - "Hengellinen kasvu "
:

Hengellisen elämämme tulisi joka suhteessa olla realistista. Vaikka meidän pitäisi olla enemmän Jumala-keskeisiä kuin ongelmakeskeisiä, emme voi sulkea silmiämme niiltä ongelmilta, joita kohtaamme.

Aivan tavallinen masentuminen verottaa kaikkein eniten hengellisiä voimavarojamme. Kukaan ei ole siitä vapaa. monet kärsivät siitä ankarasti. Masentaminen on saatanan salakavalimpia menetelmiä evankeliumin etenemisen pysäyttämiseksi. Masentuminen on uskovan elämään kuuluva riski, eikä se katoa, kun uskonelämässä edistyy.

Tarvitsemme kipeästi toinen toistemme tukea. Jos uskova näyttää olevan voimaton rukouksessa tai langenneen johonkin lihallisuuteen tai joutuneen epäilyksiin, älä karta hänen seuraansa. Hän tarvitsee rakkautta ja rukousta ja hienotunteista huolenpitoa. Älä tuomitse, älä sanoilla äläkä asenteilla, vaan pidä huolta.

Millaiset asiat näyttävät aiheuttavan masentumista Jumalan kansassa?

1.´Vastaamatta jäänyt rukous on ensimmäinen ja ilmeisin syy. Miten pitäisi suhtautua, kun hartaasti ja koko sydämestämme rukoilemme jotakin, mitä meidän nähdäksemme selvästi tarvitaan, mutta emmekä saa mitään vastausta? Kuulemme saarnoja rukouksesta, luemme kirjoja, jotka ovat täynnä ihmeellisiä rukousvastauksia ja meissä alkaa kehittyä pienoinen kyynisyyden häivä, joka helposti johtaa katkeruuteen. Uskon todella, että ihmeitä tapahtuu nykyäänkin, vieläpä aika usein, ja että Jumala vuodattaa armoaan seurakunnalleen niin paljon kuin kykenemme ottamaan vastaan. Kuitenkin vastaamaton rukous - tai vastaamattomalta näyttävä - on niitä suuria alttareita, joilla Jumala tekee todellisia miehiä ja naisia. Minunkin elämä on täynnä vastaamattomia rukouksia.

2. Toinen syy on epäonnistuminen : ihmissuhteissa, perheessä, lastemme kanssa.

Tämä on yleinen ongelma, et ole yksin. Voit epäonnistua yrittäessäsi todistaa uskostasi.

3. Masennumme synnin tähden. Voittoisan uskovan on tiedettävä, mitä hänen tulee tehdä, kun hän epäonnistuu, sillä taatusti hän epäonnistuu. Ehkä saamme Kristuksen voimassa voiton jollakin elämämme vaikealla alueella ja selviämme lankeemuksitta viikkoja jopa vuosia. Sitten jonakin "huonona" päivänä lankeamme juuri tuolla alueella. Veljien syyttäjä on heti paikalla huutamassa: "Siinä nyt näet, miten heikko tahtosi on - olet epäonnistunut, ei sinusta ole mihinkään." (Vaaralliseksi tekee se, että hän on oikeassa.) Tässä on tuttu kaava, mutta muista, että uskontomme on armon uskonto.

4. Monet masentuvat ruumiillisen sairauden tähden. Monilla sairauksilla on paljon pitempiaikaisia sivuvaikutuksia kuin tajuammekaan. Kuitenkin ruumiillisesti sairaanakin voi olla mahdollista käyttää hengellistä voimaa.

5. Monia masentaa seurakunnan eripuraisuus, rikkoutuneet suhteet, epäluulot ja kaunat. Tämä johtuu liiallisesta idealismista, että kunhan meillä on oikeat opit ja oikeat hengelliset siunaukset, niin meistä tulee likimain enkeleitä. Aivan liian usein etsimme kirkostamme tai kotiryhmästämme jotakin, jota Jumala ei ole koskaan tarkoittanut siellä olemaan, vaan jonka voi löytää yksin hänestä. Hengellistä onnelaa ei maan päällä ole. Uskova on erilainen siksi, että hän on juurtunut ja perustunut Jumalan rakkauteen.

Seuraavassa eräitä perusasioita jotta voisimme torjua masennusta, muistaen, että uskomme kasvaa, kun taistelemme vaikeuksien läpi voittoon silmät luotuina Herraan :

a) Ensimmäinen suoja on Jumalan itsensä syvempi tunteminen.

b) Toiseksi Jumalan Sanan parempi tunteminen. Lue, opettele ulkoa, mietiskele

c) On pantava enemmän painoa uskolle ja vähemmän tunteelle.

d) Yritä jatkuvasti pyrkiä ymmärtämään paremmin toisia ihmisiä. Et ehkä tunne toisen käyttäytymisen taustalla olevia tekijöitä.

e) Säilytä jonkinlainen hengellinen näkökulma. Kun vaellat Jumalan yhteydessä, yritä aina nähdä asiat laajemmin. Jätä juorut omaan arvoonsa, ellet tiedä asian taustaa.

f) Aseta itsellesi realistisempia tavoitteita. Pitäydy kohtuullisesti saavutettavissa oleviin tavoitteisiin hengellisessä työssäsi, rukouselämässäsi ja seurakuntaelämässäsi, ellei Jumala nimenomaan ohjaa sinua toisin. Pyydä kaikin mokomin suuria Jumalalta, mutta älä yritä manipuloida Häntä.

g) Pane enemmän painoa ylistykseen ja rukoukseen. Pidä katseesi suunnattuna Herraan ja vältä liiallista itsesi tutkistelua.

h) Opi oikea tapa loukkaantua. Ellemme tee niin, menemme mukaan siihen yleiseen panetteluun ja katkeruuteen, jota on monissa seurakuntaryhmissä.. Loukatuksi tuleminen kuuluu tämän planeetan elämään ja anteeksiantaminen on ehdottoman välttämätöntä.

Sivu 184

Ehkä voidaan kysyä: "Eikö ole tyhmää luopua oikeuksistaan?" Ehkä se ei ole tyhmää, koska me luopuessamme oikeuksistamme varmistamme terveytemme ja onnemme. "Lukemalla lakia" jollekin me menetämme aina sydämemme rauhan. Luonnolliselle ihmiselle on käsittämätöntä, että hänen pitäisi antaa periksi ollessaan oikeassa. Hän kieltäytyy uhraamasta ylpeyttään, mutta tällöin hän uhraa terveytensä, ja tämähän ei ole kovin älykäs liiketoimi!

Kostonhalu synnyttää rauhasmyrkkyjä, ja ihminen kärsii voimakkaasta itsetehostuksen ja itsesääIin tunteesta. Jos otamme aikaa eritelläksemme syitä väärään elämän vaikeuksiin suhtautumiseen, havaitsemme usein pienen, nelikirjaimisen sanan itse. Stressi ja sairaus ovat seurausta siitä, että olemme haluttomia uhraamaan suurta Minäämme.

Sivuilta172 Â…177

Lääkärit tunnustavat nyt, että stressillä on tärkeä osuus monien sairauksien aiheuttajana ja pahentajana. Koska me kaikki olemme alttiita monille erilaisille stresseille, meidän tulee perusteellisesti tutkia tätä aihetta.

Meidän tulee erottaa toisistaan sisäinen stressi, jota koemme olemuksessamme, ja ulkoiset stressitekijät. Me kaikki olemme alttiita monille, monille stressitekijöille jokapäiväisessä elämässämme, mutta se ei merkitse, että meidän täytyy saada sisäistä stressiä sitä seuraaville monine myrkyllisine aineosineen ja sairauksineen.

Ihmiset suhtautuvat hyvin eri tavoin stressiä aiheuttaviin tilanteisiin, kuten auto-onnettomuuteen joutumiseen, yleisölle puhumiseen, lapsen kurittamiseen, ostettavan jääkaapin merkin päättämiseen, naapurin koiran ajamiseen kukkapenkistä tai siihen, että lemmensairas kissa herättää kello kaksi yöllä. Lääkäreillä on kädet täynnä työtä heidän käsitellessään ihmisiä, jotka suhtautuvat väärin näihin ja muihin stressintäyteisiin tilanteisiin. Jotkut saavat vatsavaivoja, jotka kestävät kolme neljä viikkoa ja vaativat melko paljon lääkkeitä .

Jotkut potevat ankaraa päänsärkyä, migreeniä, liittyy oksennuskohtauksia, ja joka tekee heidät päiväksi tai pariksi työhön kykenemättömiksi. Jotkut harvat saavat sydänkohtauksia. Toisaalta jotkut, joilla on samanlaisia stressitekijöitä sopeutuvat niihin niin hyvin, etteivät he saa vahingollisia seuraamuksia. Koska me usein voimme vain vähän tarkkailla niitä stressitekijöitä, jotka päivittäin meitä pommittavat, meidän on äärettömän tärkeää oppia parhaimmalla tavalla sopeutumaan niihin, jos tahdomme pelastaa ruumiimme ja sielumme rasituksen ja sairauden tuhoilta.

Meidän tulee noudattaa kolmea sääntöä, jotta voisimme menestyksellisesti sopeutua sairauksia aiheuttaviin elämän stressitekijöihin:

1. Johda stressitekijät toisiin uomiin

2. Lepää välttyäksesi joutumasta alttiiksi sellaisille tekijöille

3. Omaksu oikea asenne.

Väärän suhtautumisen yleisin muoto on itsesääli.

Eikö ole merkittävää, että suhtautumisemme ratkaisee, parantaako stressi meidät vai tekeekö se meidät sairaiksi? Tässä on tärkeä avain pitempään ja onnellisempaan elämään. Me itse pitelemme avainta ja voimme ratkaista, onko stressi meidän hyväksemme vai vahingoksemme. Asenteemme määrää, tekeekö stressi meidät "paremmiksi vai pahemmiksi". Raamattu näki nämä oivallukset satoja vuosia etukäteen.

Muistakaamme myös eräs kolmas tekijä voidaksemme menestyksellisesti sopeutua jokapäiväisen rasituksiin: meidän tulee välttää pitkäaikaista ja keskeytymätöntä rasitusta ilman lepoaikoja. Ihmisen stressin kestämisellä rajansa, ja jokainen jääkäri näkee potilaita, joiden keho ja mieli saa maksaa kalliin hinnan siitä, että he tekevät ylenmääräisesti työtä ilman asiaan kuuluvia lepokausia. Monet ihmiset voisivat tänään olla elossa, jos he olisivat ottaneet huomioon sen kehotuksen, jonka Jeesus antoi ankarasti työskennelleille opetuslapsilleen: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levätkää vähän.' Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödä." (Mark. 6: 31).

S.I.McMillen luettelee kirjassaan "Ei mitään näistä sairauksista" s. 98-99

"Tunne-elämän rasitusten ihmiskehoon tekemä vaikutus ilmenee niiden aiheuttamien tai raskauttamien sairauksien luettelosta. Tietenkään ei pidä olettaa, että psyykkinen tekijä on minkään näiden tapausten ainoa aiheuttaja.

Ruuansulatuselimistöhäiriöt: haavaumia suussa, vatsassa ja suolistossa, haavainen paksunsuolentulehdus ja paksunsuolen kouristuskohtaukset, ruokahaluttomuus, nikotus, ummetus, ripuli.

Verenkiertohäiriöt: korkea verenpaine, sydänneuroosit, kohtauksittaiset sydämen rytmihäiriöt, verisuonten kalkkeutuminen, sydänveritulpat, kuolio jaloissa, reumakuume. halvauskohtaukset.

Sukupuolielin- ja virtsatiehythäiriöt: kivuliaat kuukautiset, kuukautisten puuttuminen, jännitystiloja ja ärtyvyyttä ennen kuukautisia, sukupuolinen kylmyys, tuskallinen sukupuoliyhdyntä, usein toistuva ja tuskallinen virtsaaminen, munuaistulehdus, ylimenoajan vaivoja, kykenemättömyys.

Hermostohäiriöt: monentyyppistä päänsärkyä, alkoholismia, kaatumatautia, psykoneuroosit, mielisairaudet (kuten jakomielitauti), vanhuuden tylsistymistä.

Sisäeriterauhashäiriöt: kilpirauhasen liikatoiminta, sokeritauti, liikalihavuus.

Allergiset vaivat: nokkosihottuma, heinänuha, astma.

Lihas- ja nivelvaivat: selkäsärky, lihaskipu ja -kouristus, nivelreumatismi, niveltulehdus.

Tulehdukset: rauhaskuume, lapsihalvaus, monet, ehkäpä kaikki tartuntataudit.

Silmäsairaudet: viherkaihi, sarveiskalvontulehdus.

Ihotaudit: nokkosihottuma, maitorupi-ihottuma, hermostollinen ihotauti, Raynaud'in tauti, scleroderma, lupus erythematosus disseminata, hilsetystauti. "

Sekä sivuilta 234-235

Freud, Adler ja Jung olivat suurin piirtein yhtä mieltä siitä, että monet ihmisen sielullisista häiriöistä johtuvat sisäisten hyvien ja pahojen voimien välisestä ristiriidasta. Freud painotti pahan voiman sukupuolisia taipumuksia, Adler korosti lihallisen luonnon häikäilemätöntä vallan ja yliherruuden takaa-ajoa, kun taas Jung vertasi ihmisen pahaa osaa villiin, saaliinhimoisuuteen.

1930-luvulla alkoivat psykosomaattisen lääketieteen spesialistit oivaltaa, että monet fyysiset sairaudet aiheutuivat kateudesta, mustasukkaisuudesta, itsekkyydestä, kaunasta, pelosta ja vihasta - aivan samoista tunteista, joita Raamattu luettelee meidän suden luontomme tunnusmerkkeinä. Siitä me näemme, että useimmat ihmisen sielullisista ja fyysisistä vaivoista aiheutuvat sisäisen pahan voiman toiminnoista. On ymmärrettävää, että inhimilliset tekijät eivät kykene vapauttamaan ihmistä hänen synnynnäisestä pahasta luonnostaan, joka on yhtä lujasti sidottu häneen kiinni kuin kuollut ruumis oli muinaisella aikana sidottu kiinni rikolliseen

Paavali itse vastasi esittämäänsä kysymykseen :

"Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!" (Room. 7:25). "Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen" (Room. 8:3,4). "Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden..." (Room. 8: 10).

Kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Jeesus ei automaattisesti vapauttanut jokaista ihmistä hänen alemman luontonsa orjuudesta. Hän teki tämän vapauden saavutettavaksi, kun me tottelemme seuraavia jumalallisia ehtoja:

"Sillä... jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää" (Room. 8:13). "... emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen" (Room. 8: 4). "Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen", (Gal. 5: 24). "Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne, haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta ... Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko vaihetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan" (Kol. 3: 5, 8-10).

VT:n terveysohjeet

Raamattu antaa loppujen lopuksi aika paljon hyviä ohjeita terveyden ylläpitämiseksi. Mooseksen kirjoissa niitä on tavattoman paljon ja usein seikkaperäisiä ja ne poikkesivat sen ajan käsityksistä. Ne olivat välttämättömiä Israelin lasten erämaan vaelluksen aikana. Ilman tarkkoja hygieenisiä ohjeita olisi helposti syntynyt vakavia kulkutauteja, jotka olisivat voineet tuhota koko kansan. Heillähän ei ollut matkallaan nykyaikaisia lääketieteellisiä laitteita ja varusteita. Ei ollut nykyaikaisia lääkkeitä ja hoitomenetelmiä.

Mainitsen tässä lyhyesti vain muutamia tällaisia ohjeita.

Miljoonakansan käymäläasioiden hoito paahtavassa erämaassa ei ollut helppoa. Annettu ohje oli kuitenkin hyvin yksinkertainen : ""Teillä tulee olla leirin ulkopuolella paikka, missä voitte käydä tarpeillanne. Varusteidenne joukossa teillä tulee olla pieni lapio, jolla kaivatte ulosteitanne varten kuopan ja peitätte jälkenne. (5 Moos. 23:13-14)

Myös peseytymissäännöt olivat hyvin perusteelliset. Tämä käy ilmi monessa paikassa. Oman henkilökohtaisen intiimihygienian kohdalla oli tarkat säännöt. Jumala antoi Moosekselle yksityiskohtaisia ohjeita siitä, millä tavoin on varminta puhdistaa kädet kuolleiden tai tartunnan saaneiden elävien ihmisten käsittelyn jälkeen. Vasta 1800-luvulla alettiin vähitellen Länsimaissa lääketieteen parissa tajuta näitten ohjeiden tärkeyttä, jolloin sairaaloissa kuolleisuus laski merkittävästi.

Leprapotilaiden seuraaminen ja heidän eristämisensä leirin ulkopuolelle oli toimenpide epidemioiden estämiseksi. Siinä annettiin hyvin tarkat ohjeet. Myöskin lepran (=homeen??) esiintymisestä asumuksessa tai vaatteissa oli tarkat ohjeet. Papit toimivat terveystarkastajina.

Ihmisten keskinäiset seksuaaliset suhteet valvottiin hyvinkin ankarasti. Tämä oli paras suoja sukupuolitauteja vastaan. Seksi-elämän rajoittaminen avioliiton sisäpuolelle onkin Raamatun eräs johdonmukainen ohje, jolla sen lisäksi on voimakas symbolinen merkitys, kun on kysymys Kristuksen ja seurakunnan suhteesta (Ef.5). Lisäksi jos Raamatun ohjeita noudatettaisiin ei olisi niitä kirouksia, mitä sukupuolitaudit ja AIDS tuovat mukaansa. Tässä pätee : "Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää.

Syömiseen kelpaavien eläinten luettelo oli myös tiukka. Sillä tavalla estettiin bakteerien aiheuttamien sairauksien syntyminen.

Ympärillä asuvat kansat viettivät hyvin siveetöntä elämää. Israelin kansan tuli elää eristyksessä näistä, ettei näiden elämätapa turmelisi Israelin kansaa.

UT:n puolella eli uuden liiton uskoville ei ole enää annettu näin yksityiskohtaisia säännöksiä näistä ulkonaisista arkielämän toiminnoista, koska nämä sisältyvät järjestäytyneen yhteiskunnan yleissääntöihin. UT sen sijaan kiinnittää huomiota sisäisen ihmisen käyttäytymiseen. Siinä on paljon kehotuksia, joiden rikkominen tänä päivänäkin aiheuttaa paljon terveydellisiä haittoja.

Raamattu kehottaa terveelliseen elämäntapaan, johon ei kuulu tupakanpolttoa, juoppoutta ja päihteiden käyttöä eikä ylensyömistä. Ruumiimmehan on "Pyhän Hengen temppeli", jota tulee hoitaa ja kunnioittaa asiallisella tavalla. Jos Raamatun ohjeita olisi noudatettu enemmän, ei päihteiden ongelma seurauksineen olisi ryöstäytynyt käsistä, kuten tänä päivänä on tapahtunut.

Kysymys: Mitä Raamattu opettaa parantumisesta? Mahdollistaako Kristuksen sijaiskuolema meille fyysisen parantumisen?

Vastaus: Jesaja 53:5, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut, johon 1. Piet. 2:24 joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut",viittaa, on avainjae puhuttaessa parantumisesta ja usein se ymmärretään tai sitä sovelletaan väärin. "... vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet." Sana, joka on käännetty "parantuneet" voi merkitä hengellistä tai fyysistä parantumista. Asiasisällön perusteella on kuitenkin selvää, että Jesaja 53 ja 1. Piet. 2 käsittelevät hengellistä parantumista. "Itse, omassa ruumiissaan, hän kantoi meidän syntimme ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavansa ovat teidät parantaneet" (1. Piet. 2:24). Tämä jae käsittelee syntiä ja vanhurskautta, ei sairautta ja tauteja. Siksi "parantuneet" näissä molemmissa jakeissa viittaa anteeksiantamiseen ja pelastumiseen, eikä fyysiseen parantumiseen.

Raamattu ei yhdistä millään erikoisella tavalla fyysistä parantumista ja hengellistä parantumista. Joskus ihmiset kokevat fyysisen parantumisen, kun he laittavat uskonsa Kristukseen, mutta näin ei kuitenkaan aina ole asianlaita. Joskus Jumalan tahtoo meidän parantuvan, mutta toisinaan taas ei. Apostoli Johannes antaa meille oikean näkökulman tähän kysymykseen: "Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet” (1. Joh. 5:14-15)14. Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi".
15. Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt. Jumala tekee vielä ihmeitä. Jumala parantaa yhä ihmisiä. Sairaus, taudit, kipu ja kuolema ovat edelleenkin tosiasioita maailmassa. Jokainen tänä päivänä maan päällä oleva ihminen kuolee, jos Herra ei palaa maan päälle ennen sitä, ja suurin osa heistä (kristityt mukaan lukien) kuolevat fyysisen ongelman seurauksena (sairaus, tauti, loukkaantuminen). Jumalan tahto ei ole aina se, että me parannumme fyysisesti.

Taivaassa meitä odottaa täydellinen parantuminen. Taivaassa ei ole enää tuskaa, sairautta, tauteja, kärsimyksiä tai kuolemaa (Ilm. 21)1. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
9. Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon".
10. Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,
11. ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspis-kivi;
12. siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet;
13. idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia.
14. Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.
15. Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin.
16. Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret.
17. Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta.
18. Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista.
19. Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi,
20. viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti.
21. Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia.
22. Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.
23. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.
24. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa.
25. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole,
26. ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet.
27. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan. Meidän on syytä keskittyä enemmän hengelliseen kuin fyysiseen olotilaamme täällä maan päällä (Room. 12:1-2)1. Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
2. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Me voimme suunnata ajatuksemme taivaaseen, missä meidän ei enää tarvitse kärsiä fyysisistä ongelmista. Ilm. 21:4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." kuvailee meidän kaikkien kaipaamaa todellista parantumista seuraavasti: "... ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."

Oma suusi tuomitsee sinut,


Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus? Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä? Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä. Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen. Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.

Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin? Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden? Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä? Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.

Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi? Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi? Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?

Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton? Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas! Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?


Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt, kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa. Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.
Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin. Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho. Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa. Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu. Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat. Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan, hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan. Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä! Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina. Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää. Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois. Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan. Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen. Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.

Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki. Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta.


Tekopyhät lohduttajat



Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! Parhaatkin lohduttajat - tehän vain lisäätte tuskaa. Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta? Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan? Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne. Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.


Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä. Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin. Sinä tartuit minuun tiukasti: minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan. Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua, se kiristelee minulle hampaitaan. Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä. Suu ammollaan he tuijottavat minua, pilkkaavat, lyövät poskelle, yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni. Jumala jätti minut raakalaisten armoille, hän työnsi minut roistojen saaliiksi. Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta, ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi. Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan. Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen, hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.

Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen, puin sen paljaalle iholleni. Olen painanut kasvoni maahan. Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni, vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön.


Älä peitä minun vertani, maa! Älä tukahduta sen kostonhuutoa. Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa. Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen. Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken. Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.

Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa. Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen. Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden? Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - et anna heille aihetta voitonjuhliin.

Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.

Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille. Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo. Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä: "Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään." Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä. Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet. Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää. Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni. Hautaani minä tervehdin: "Sinä olet isäni!" Madoille sanon: "Äitini, sisareni!" Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni? Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.

Kirje Filemonille 1

1. Paavali, Kristuksen Jeesuksen vanki, ja veli Timoteus rakkaalle Filemonille, työtoverillemme,
2. ja Appialle, sisarellemme, ja Arkippukselle, taistelutoverillemme, ja sinun kodissasi kokoontuvalle seurakunnalle.
3. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
4. Minä kiitän Jumalaani aina, muistaessani sinua rukouksissani,
5. sillä minä olen kuullut sinun rakkaudestasi ja uskostasi, joka sinulla on Herraan Jeesukseen ja kaikkia pyhiä kohtaan;
6. ja rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on.
7. Sillä minä olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, koska pyhien sydämet ovat virvoittuneet sinun kauttasi, veljeni.
8. Sentähden, vaikka minulla Kristuksessa on paljon rohkeutta käskeä sinua tekemään, mitä tehdä tulee,
9. niin rakkauden tähden minä kuitenkin mieluummin pyydän, ollen tämmöinen kuin olen, minä vanha Paavali, ja nyt myös Kristuksen Jeesuksen vanki -
10. pyydän sinua poikani puolesta, jonka minä kahleissani synnytin, Onesimuksen puolesta,
11. sinulle ennen hyödyttömän, mutta nyt sekä sinulle että minulle hyödyllisen;
12. hänet minä lähetän sinulle takaisin, hänet, se on: oman sydämeni.
13. Olisin tahtonut pidättää hänet tykönäni, että hän sinun sijassasi olisi palvellut minua, joka olen evankeliumin tähden kahleissa;
14. mutta ilman sinun suostumustasi en tahtonut tehdä mitään, ettei hyvyytesi olisi ikäänkuin pakollinen, vaan vapaaehtoinen.
15. Sillä ehkäpä hän sentähden joutui eroamaan sinusta ajaksi, että saisit hänet takaisin iäksi,
16. ei enää orjana, vaan orjaa enempänä: rakkaana veljenä, ylen rakkaana jo minulle, kuinka paljoa enemmän sitten sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana!
17. Jos siis pidät minua toverinasi, niin ota hänet luoksesi niinkuin minut;
18. mutta jos hän on tehnyt sinulle jotakin vääryyttä tai on sinulle jotakin velkaa, niin pane se minun laskuuni.
19. Minä, Paavali, kirjoitan omalla kädelläni: "Minä sen maksan"; saattaisinpa sanoa: pane se omaan laskuusi; sillä sinä olet minulle velkaa oman itsesikin.
20. Niin, veljeni, jospa saisin sinusta hyötyä Herrassa; virvoita sydäntäni Kristuksessa.
21. Luottaen kuuliaisuuteesi minä kirjoitan sinulle, ja minä tiedän, että sinä teet enemmänkin, kuin mitä sanon.
22. Lisäksi vielä: valmista minulle maja luonasi; toivon näet, että minut rukoustenne kautta lahjoitetaan teille.
23. Tervehdyksen lähettävät sinulle Epafras, minun vankitoverini Kristuksessa Jeesuksessa,
24. Markus, Aristarkus, Deemas ja Luukas, jotka ovat minun työtovereitani.
25. Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa.

Kirje Titukselle 3

1. Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset, kaikkiin hyviin tekoihin valmiit,
2. etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan.
3. Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
4. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5. pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6. jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
7. että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
8. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.
9. Mutta vältä mielettömiä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.
10. Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11. sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.
12. Kun lähetän luoksesi Artemaan tai Tykikuksen, niin tule viipymättä minun tyköni Nikopoliin, sillä siellä olen päättänyt viettää talven.
13. Varusta huolellisesti matkalle Zeenas, lainoppinut, ja Apollos, ettei heiltä mitään puuttuisi.
14. Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi.
15. Tervehdyksen lähettävät sinulle kaikki, jotka ovat minun kanssani. Sano tervehdys niille, jotka pitävät meitä rakkaina uskossa. Armo olkoon kaikkien teidän kanssanne.