Tässä tapahtui täsmälleen sama kuin Ilmestyskirjan perikuvalle (Ilm.12:9): "Suuri lohikäärme" eli tulikäärme "heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa"; ts. tulenpalvojien pää ja kaikki hänen liittolaisensa ja alamaisensa heitettiin alas siitä voimasta ja kunniasta, mihin he olivat nousseet.
Se oli aika, jolloin koko klassisen Kreikan Pantheonin kaikki jumalat joutuivat pakenemaan ja kätkeytymään vihollistensa vihalta. Silloin tapahtui se, kun jumalten kuningas Indra Intiassa, auringon jumala Surya, tulen jumala Agni ja koko hindujen Olympoksen litania ajettiin alas taivaasta ja pakotettiin vaeltamaan maan päällä tai piiloutumaan metsiin epätoivoisina ja lähes "kuolemaan nälkään".
Silloin tapahtui se, kun ylin Jumala löi Faetonin tämän ajaessa auringon rattailla ja aikoessa sytyttää koko maailman palamaan ja syöksi hänet maan päälle, jolloin hänen sisarensa auringion tyttäret valittivat häntä lohduttomasti samoin kuin "naiset valittivat Tammusia". Silloin tapahtui se, niinkuin lukija jo varmaankin aavistaa, kun klassinen "tulen jumala" Vulkanus eli Molk-Gheber syöstiin niin häpeällisesti taivaasta alas maan päälle, niinkuin hän itse kertoo Homeroksen sanoin puhuessaan Taivaan kuninkaan vihasta, minkä tässä yhteydessä täytyy tarkoittaa Kaikkein Korkeinta Jumalaa:
Kerrankin, kun puoltaa koin sua, hän mua jalkaan tarttui,
kynnykselt' alas viskasi valtahiselta.
Noin alas kuukuilin koko päivän; ol' ilta jo mailla,
Lemos-saaren maalle kun maiskahdin vähin hengin.
Turvaan korjasivat minut siell' urot sintialaiset.
Homeros, Ilias, suom Otto Manninen, 1.laulu, 590
Jakeet, joilla Milton kuvaa tätä samaa syöksyä, vaikka hän tulkitseekin sen toisin, kuvaa vieläkin kauniimmin tuon alassyöksemisen suuruutta:
Ausonian maassa
häntä kutsuttiin nimellä Mulciber; ja kerrottiin, miten
hän syöksyi alas taivaasta. Hänet syöksi alas vihainen Jupiter
suoraan alas kristallilinnoitusten harjalta;
hän syöksyi aamun ja syöksyi illan hämyyn asti,
koko kesäisen päivän se kesti; ja auringon laskiessa
hän putosi taivaan laelta kuin tähdenlento.
Aigeian saarella Lemnoksella.
Kadotettu paratiisi
Nämä sanat osoittavat osuvasti "Mahtavan kuninkaan" Molk-Gheberin eli Molokin hirvittävän alassyöksemisen, kun hänet äkkiä heitettiin alas valtansa huipulta ja häneltä otettiin pois samalla kertaa sekä hänen valtakuntansa että hänen elämänsä".*
*Kreikkalaiset runoilijat puhuvat Vulcanuksen kahdesta eri alassyöksystä. Toisella kertaa hänet syöksi alas Jupiter, toisella kertaa Juno. Kun Jupiter syöksi hänet alas, sen syynä oli kapina; kun Juno teki sen, eräs erityisesti mainitusta syistä oli hänen "epämuodostuneisuutensa", toisin sanoen hänen rumuutensa. (HOMEROKSEN Hymni Apollolle). Miten tarkasti tämä käy yksiin Nimrodin tarinan kanssa: Ensiksikin hänet syöstiin alas henkilökohtaisesti, kun hänet Jumalan auktoriteetilla tapettiin. Sitten hänen kuvansa poltettiin Junon toimesta, kun hänen kuvansa oli riistetty Taivaan kuningattaren käsivarsilta vaaleamman lapsen tieltä.
Tästä alassyöksemisestä on hyvin selvä viittaus Jesajan profetiassa Babylonian kuninkaalle, jossa mässäillään hänen tulevalla alassyöksemisellään: "Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika!" Babyloninan kuningas esitti olevansa Nimrodin eli Faethon; ja profeetta ilmoittaa hänelle näillä sanoilla, että samoin kuin se jumala, jota hän ylisti, oli heitetty alas korkeasta asemastaan, samoin heitettäisiin hänetkin. Antikkin tarussa Faetonin kerrotaan tuhoutuneen salamaniskusta (ja niinkuin tulemme aikaa myöten huomaamaan, Aesculapius kuoli myös samalla tavalla); mutta salama on ainoastaan metafora Jumalan vihasta, jonka alla sekä hänen elämänsä että hänen valtakuntansa olivat päättyneet. Kun historiaa tutkitaan ja ulkokuori riisutaan pois, käy ilmi, niinkuin jo olemme nähneet, että oikeudellisesti hänet tappoi miekkka.*
*Vaikka Orfeuksen esitetään yleensä tulleen raadelluksi kappaleiksi, hänenkin kerrotaan saaneen surmansa salaman iskusta. (PAUSANIAS, Boeotica). Kun Zarathustra kuolli, hänenkin kerrotaan tarun mukaan saaneen surmansa salaman iskusta (SUIDAS); ja sentähden, tuon myytin mukaisesti, hänen esitetään velvoittaneen maanmiehensä, ei säiöyttämäöän hänen ruumistaan, vaan hänen "tuhkansa".
Salamaniskun aiheuttama kuolema on kuitenkin ilmeisesti vain kuvaannollinen ilmaus.
Tällaista on profetian kieli ja niin täsmälleen se sopii tuohon henkilöhahmoon ja hänen tekoihinsa ja myös tuon muinaisen henkilöhahmon olemukseen. Miten se sitten sopii itse esikuvaan? Kykenisikö pakanallisen Rooman imperiumin voima—voima, joka heti aluksi vainosi Kristuksen seurakuntaa, jonka sotilaat seisoivat itse Jumalan Pojan haudalla, tuhoamaan Hänet jopa sittenkin, mikäli mahdollista, kun Hän olisi ylösnoussut ensimmäisenä kuoloon nukkuneista* ja noustessa hallitsemaan kaikkia valtakuntia— jota kuvaa "Tulinen käärme"?