Kävelin kesäisenä yönä pitkin katuja.
En tiennyt mitä varjoissa liikku, pitäen minua silmällä.
Melkein törmäsin sinuun, ilmestyit niin yllättäen.
Kalvakat kasvot, silinteri hattu päässä kuin vanhanajan juhlista tulleella.
Kumarruit hieman ja nostit hattua tervehdykseen.
Katsoin järkyttynein silmin sinua enkä saanut katsettani pois mustista silmäkuopista jotka reunustivat silmiäsi.
''Saisinko luvan?'' kysyit kohteliaasti.
Syvä kauhu iski minuun, mutta kun tartuin käteesi tyyneys iski mieleeni.
Se oli viimein järjellinen ajatus tästä maailmasta mitä elin.
~LW~