On kaunis päivä
Auringon säteet siivilöityen puiden oksien lomasta
Usva verhotessa järven pintaa
On kevät.
Tunnen auringon lämmittävän kosketuksen ihollani,
Kuin lupaus tulevasta.
Auringon laskiessa metsän taa väistyen hämärän tieltä jälleen
Yksi päivä taas mennyt, vaipuen hiljaa unholaan
Kuu ja tähdet tullen esiin pimeyttä valaisemaan
Yö kietoen minut jälleen varjoisaan ja viileään syleilyynsä
Katselen lumoavaa kauneutta ympärilläni
Auringon ja kuun vuorottelua taivaalla
Välillä jakaen samaan aikaan taivaankannen
Niin erillaiset, matkaten joka päivä ja yö
Seuraten toinen toistaan, aina menneestä ikuisuuteen
saavuttamatta kuitenkaan koskaan toisiaan
Katselen maailmaa, elän hetkissä
Jotka ajan myötä piirtyvät kauniina kuvina muistoihin
~LW~
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 07.10.
- [Ei aihetta] 26.09.
- [Ei aihetta] 19.06.
- [Ei aihetta] 14.04.
- [Ei aihetta] 02.03.
- [Ei aihetta] 14.02.
- [Ei aihetta] 28.12.
- [Ei aihetta] 15.11.
- [Ei aihetta] 18.09.
- [Ei aihetta] 24.08.