Silmät suruun kääntyy, moni kysyy 'mikä on?'
Hymyilee vaan ja sanoo kaikki on hyvin 'ei täs mitään'
Tietää et' ei voi myöntää, puheet muuttuis et' 'mitä sä siit?'
Lohdutuksen sanoi, ei en voi ymmärtää
Ei ne tuu koskaan tietää mite tuntuu pahalle, kun tahtoo
Joo ehkä parempi kadota omaa rauhaa, mut tahtoo olla porukas
Ei pysty kauaa oleen yksin, ku rakastaa kaikkia
Ehkä kirous, ehkä suuri lahja hyväksyyn ja rakastaa
Kova hinta joskus pyydetään, tuntus vaa et' nyt olis aika mennä
Ei jaksaa yrittää, mut joku aina nostaa ylös ja kannattelee
Sanoo 'kyl sä jaksat, mitä mä teen jos lähet?'
Kyl mä jaksan vielä yhen askeleen, jos toisenkin
Kiitolline siit voi olla ihmine, ku tälläsiä tärkeit ihmisiä on ympäril'
Mut tulee ehkä viel aika, kun lopulta ei ees jaksa nousta
Onko viimesee asti kaikki vierellä? Sitä mä mietin..
Mut koskaa en tuu unohtaan, en koskaa
~Lady-Wolf~