Käytiin tänään katsomassa Kääpiöpinserin ja pienen villakoiran yhdistelmäpentuja. Voi luoja miten nuo mustat makkarat voivatkaan olla noin suloisia. Ajatus veronpalautuksen kayttämisestä tuon jo varatun sisaruksen hankkimiseen jäi hankalasti pyörimään päähän.. Ovathan ne suloisia ja vanhemmat nähneenä pysyvätkin sellaisina, mutta.. Että hankkisin ihan oikeasti ___oman___ koiran. Ei sellaista sun mut meidän vaan niinku mun mut meidän. Mikä tässä asunnossa ei nyt yhteistä olis (no on sentään niitäkin..) mutta silti.
Harmillisia nuo ajatukset joita ei meinaa millään saada pyyhittyä päästä pois.