Siskon koira pääsi jouluaattona kotiin. Ruupert jäi vielä silloin teholle. Pääsisi kotiin kun alkaisi syömään.
Tänään soitin ja soitin ja soitin. Kenelläkään ei ollut aikaa päivittää konetta ja sain aina vain kuulla miten koirani oli voinut 9:00 aamulla. En vieläkään tietäisi enempiä, ellen olisi soittanut lopulta itku kurkussa ja vaatinut sen opiskelijan nostavan peränsä toimistosta ja kävelevän jonnekin jossa olisi joku joka voisi jotain kertoa.
Minulle luvattiin soittaa jos jotain käännöstä suuntaan tai toiseen tapahtuisi. Koska mitään ei kuulunut, ajattelin kaiken olevan hyvin.
Koirani ei syö vieläkään. Sen sijaan hän on alkanut myös oksentamaan uudestaan.
Mä maksan hunajaa siitä et mun koira on siellä enkä saa edes kunnollista informaatiota sen voinnista! "valittaa voi johtajalle, yhteystiedot löytyy netistä"
Itkettää, vituttaa, itkettää lisää.
Hyvää joulua mulle.