Tänään itkin varmaan ensimmäisen kerran tänä vuona.
Olen ollut hieman rikki, väsynyt, mutta jotenkin yksi huono lause riitti.
En tahdo uskoa vieläkään ihmisten olevan ilkeitä tahallaan, en vaikka moni aikaisempi tapahtuma todistaa toisin. Yritän yhä uskotella itselleni ihmisten olevan välillä "vain hieman ajattelemattomia". Se ei näytä silti estävän loukkaantumista ja kiukkua.
Ilmeisesti pieni ihminen minussa osaa yhä olla tempperamenttinen.
Harmittaa perkeleesti.