IRC-Galleria

Nukuin koko päivän, heräsin sopivasti iltaan siskon tullessa kotiin.
Pitäisi lähteä töihin.
En jaksaisi, en haluaisi
Tahtoisin takaisin peiton alle, mukavaan unimaailmaan jossa taas sai skumppaa ja huonoa musiikkia. Vaikka miehet aseiden kanssa pyörivät nurkissa ihmisillä oli hienot vaatteet ja kampaukset. Hetki aikaisemmin olimme kaikki juosseet pitkin kesäisiä marjapensaita, pitkin heinäpeltoja latojen välissä. Juoksimme pakoon, piilouduimme minne pystyimme. Kaikilla oli hienot vaatteet, vihollista ei tunnistanut. Ainoastaan miehet kiväärien kanssa erottuivat muista. Piilouduin marjapensaan alle, leikin kuollutta. Oli vaikeaa pidättää hengitystä hengästyneenä juoksusta. Potkivat ja kokeilivat pulssia. Varmasti tunsi kuinka kaulani sykki, nyki hengittämisen puutteesta. Mutta sanoi kuolleen, lähtivät. En tiedä mitä tapahtui muille kanssani juosseille. Myöhemmin suuressa ladossa oli juhlat. Samat asemiehet olivat kaikkialla, valmiudessa. Venäläisiä lapsia ensiintymässä, äitinsä pyörivät ylpeinä. Nainen jota kutsuin äidikseni oli mennyt sekaisin ja kuvitteli olevansa töissä baarissa. Isäni vei minut tupakalle ja tarjosi juotavaa. En tuntenut kumpiakaan ja olin hämmentynyt. Jossain sairaalassa veljeni makasi sängyssä ja tiesin etten voinut lähteä ladosta. Piilotettu vankila. Ikuiset juhlat, ruokaa, juomaa ja musiikkia.