IRC-Galleria

Tämä on ensimmäinen savuton päiväni. Kävin eilen töiden jälkeen ostamassa nikotiinipurkkaa (87kpl * 4mg) ja klo 1500 17.7 vetäisin viimeisen savukkeeni. Pitäkää mulle peukkuja, tahdon oikeasti onnistua tässä.

Hyvästi lattioiden vahaus, pääsin viimein sinne hotellille johon alunperinkin piti mennä. Tekemistä löytyy jokaiselle hetkelle, mutta tykkään olla siellä. Varsinkin nyt kun ei tule tupakoitua on mukavaa kun on kokoajan jotain tekemistä ettei ehdi edes ajatella tupakkaa. Tappavan tasaista tahtia purkkaa suuhun ja sillä siisti.

Tahtoisin mennä Tuomaan mökille ja käydä Turussa. Siinä olisi ihan tarpeeksi reissaamista kesäksi. En vain tiedä miten saan toteutettua ne.

Sissa-kissa vuorostaan teloi itsensä (Pikkukissa ehti olla kunnossa noin kuukauden ennen tätä). Luultavasti oli tapellut rotan kanssa koska niitä on pari ollut kuolleena tuossa pihalla. Tuo kieltäytyi heiluttamasta häntäänsä vaikka yleensä vispaa sitä ihan hulluna. Sitä sitten tutkiessa löytyi peukalonpääni kokoinen avohaava joka oli mitä ilmeisemmin hyvin kipeä. Lääkärireissuksihan tämä taas meni, olkoonkin että Salossa selvisimme puolta halvemmalla kuin Helsingissä. Nyt sillä on kauluri ja antibiootit kolme viikkoa ja tungen jotain haavarasvaa sen takamukseen samalla kun syöttän antibiootteja kaksi kertaa päivässä. Kissa on ihan maassa, mutta kuka nyt ei olisi jos näyttäisi ihan suppilovahverolta.

Ei tässä kai taas mitään muuta ihmeellistä.

PS. Salmiakin makuinen nikotiinipurkka on outoa. Se maistuu hyvältä ja jalkarätiltä samaan aikaan. Ja salmiakin maku pysyy tunnin ajan, toisin kuin nikotiinittömissä versioissa. Tosin jalkarättikin maistuu saman ajan.

Erinäisistä syistä johtuen tänään ei ollut töitä. Siispä siivosin täällä. Kun olin imuroinut ja pessyt lattiat heivasin keittiöstä tavarat pihalle ja vahasin lattian. Sitä ei olekaan tehty tässä kuin vasta kaksi viikkoa töissä, miksei siis vapaa-aikanakin.. Kotiin tekisi mieli päästä, vaan eipä tule kesää. Harmittaa kun ei pääse katsomaan Karibian merirosvoja. Liput olisi ollut valmiina, mutta katsojat jumissa Salossa.

-.-


ällöö

Olen herännyt viideltä keittääkseni aamupuuron Sankulle ja lähettääkseni hänet kohti Tallinnan avaria lakeuksia valloittamaan halvat viinarallit siellä. Varmistettuani aseistuksen (passi ja lompakko) olevan kunnossa ja mukana saattelin hänet vielä ensimmäiseen etappiinsa juna-asemalle josta hänen koettelemuksensa alkavat. Tästä eteenpäin hän on vain oman onnensa nojassa ja me täällä kotona vain ---kuljemme polvillame alati Jumalaa ruk--- kröhöm. Uudestaan.
Tästä eteenpäin hän on vain oman onnensa nojassa ja me täällä kotona vain toivomme kaiken menevän mukavasti ja hyvin.
Koska eiliset matkaansaatajaisjuhlat olivat mukavat, varsinkin kun samalla juhlistettiin Sankun kouluunpääsyä, tänään vaatteet haisevat _erittäin_ pahoilta. Siispä survaisen entteriä painettuani kuteet pyykkäriin ja suuntaan jatkamaan uniani.

Viime yönä (vai oliko se jo toissa yö..) onnistuin tuhoamaan windowsin (erisnimet kirjoitetaan isolla, paskat käyttikset pienellä) ja sitä on pusattu takaisin käyttöön siitä lähtien. Kiitos oman typeryyteni, menetin myös kaikki valokuvani koneelta, se hieman surettaa. Mutta nyt toimii ja tällä kertaa winkassani on jo pasianssikin! Olkoonkin et tuo linukan asennuslevy on yhä tuossa pöydällä valmiina hyppäämään kelkkaan, mutta ehkä vielä pinnistelen.

Kyllä tämä tästä, ihan varmasti..

Tänään mennään onkimaan, fisut, olkaa varoillanne!

Sinä kysyit:
Millainen päivä tästä tulee?

Oraakkeli vastasi:
Raidallinen.

Älä ikina odota
Että yhdestäkään suudelmasta
Olisi paluuta

Sometimes all the moments,
that we savoured for the last,
Get crushed between the good & bad,
from pressures we have had,

But you know I canÂ’t conceive the day,
when feeling run too high,
To work out all the stale terrain,
emotions try to hide, when I try,

Lately I canÂ’t seem to colour what weÂ’ve lost,
it all seems like bad means,
When lovers turn from lust,
then I try - try to smoke alone

These shattered ties with no comprise,
fall through this fragile hell,
The drinks stay sipped Â’cos weÂ’ve lost our grip,
too exhausted to rebel