IRC-Galleria

Selailin vanhoja päiväkirjamerkintöjä ja huomasin unohtaneeni oraakkelin taas kokonaan. Pitää yrittää palauttaa maailmaan kosminen ennalta-arvattavuus ja sitä rataa.

Koulunkäynti sukkaa, nukuin tänään pommiin. No menen kuitenkin, että ihan turha sieltä huudella vätystelyn haitoista. Niin.

Millainen koulupäivästä tulee?
Oraakkeli vastasi:
Kuin kassikotka aamupaskan jälkeen partaa leikkaamassa.

No entäs kaakaotuokiosta Lauran kanssa?
Oraakkeli vastasi:
Tuolle on lähinnä marginaaliset mahdollisuudet. Tuskin lienee yrittämisen arvoista..


Eli pessimismi kunniaan ja älä ikinä yritä mitään, tai ainakaan toivo onnistuvasi.

Tiedän, että tämän jälkeen tulee heti joku joka on silleen sä sukkaat silti, mutta pakko laittaa.

Päivän vinkki (#13/30)

Satutko muistamaan, milloin rekisteröidyit gallerian käyttäjäksi? Tietokannan syövereistä löytyykin tieto! Päivämäärä oli 3.9.2003. Käyttäjänä olet ollut noin 3 vuotta ja 2 kuukautta. :)

Mainittakoon vielä, jotta kaikki joiden päiväkirjaa olen lukenut ovat yltäneet vain reiluun kahteen vuoteen.

Ähäkutit <3

Käytiin tänään katsomassa Kääpiöpinserin ja pienen villakoiran yhdistelmäpentuja. Voi luoja miten nuo mustat makkarat voivatkaan olla noin suloisia. Ajatus veronpalautuksen kayttämisestä tuon jo varatun sisaruksen hankkimiseen jäi hankalasti pyörimään päähän.. Ovathan ne suloisia ja vanhemmat nähneenä pysyvätkin sellaisina, mutta.. Että hankkisin ihan oikeasti ___oman___ koiran. Ei sellaista sun mut meidän vaan niinku mun mut meidän. Mikä tässä asunnossa ei nyt yhteistä olis (no on sentään niitäkin..) mutta silti.

Harmillisia nuo ajatukset joita ei meinaa millään saada pyyhittyä päästä pois.

Osa mun kavereista galtsuirkkaa mun systerin kanssa. Aika somaa. <3

Olipa aamu. Näin jotain sadistista unta kissastani ja heräsin siihen.
Sen jälkeen koin n. puolen tunnin sadistisuusvyöryn ja melkein itkin.
Nyt menen hakemaan patjan itselleni.
Puolilta päivin pitää olla koulussa.
Tällainen on pepusta enkä katso kauan.

Minua pännii tämänhetkinen tilanne.
En tiedä mitä ihmiset tahtovat (eivät he itsekään tiedä) tilanteissa joissa mielestäni pitäisi olla hyvinkin selkeä mielipide. Olen hämmentynyt ja samalla kettuuntunut. Samoin ihmisten käytös ja tapa suhtautua asioihin itsestään selvyyksinä pännii minua.
Olen siis keksinyt loistavan ratkaisun, olkoonkin tilapäinen.
Minä lähden tänään baariin.
Puhelimestakin loppui sitten se akku joten se siitä sitten.
Ne joiden tarvitseetietää tietävät kenen kanssa olen liikkeellä tai voivat sen arvata joten siitä numerosta tavoittaa. Tosin henkilön numero on salainen joten sitä ei saa tiedustelusta eli turha sieltä kysellä. Toivottavasti se numero sieltä siis löytyy.

Eilen juotiin punaviiniä ja syötiin pöperöä. Tyttö oli kylässä ja oli mukavaa. Tänään pidetään pieni puistojuhla ja mennään Kaisaniemeen. Tilaisuus on avoin. Tervetuloa. Olen vähän aamuhurmiossa yhä. En ehkä yritä kirjoittaa enempää.

Nähtyäni naapurini kahdesti rappukäytävässä puolen tunnin sisällä jäin ihmettelmään. Jos olisin itse tyrinyt niin ok, se siitä ja anteeksi voi pyytää. Ihan oikeasti voi. Ei se ainakaan pahemmaksi tilannetta tee jos ei aina välittömästi parannakkaan. Mutta se että ollaan vain hiljaa ja niinku et ei ikinä oltais nähtykään. Se vain pahenta tilannetta. Ymmärrän että ylpeys on kovilla kun S on soittanut tulikiven katkuisen puhelun, mutta ihan oikeasti. Jos jo puhelimeen on sanottu et Heidi tuolla itkee pihaansa ni eikö tule mieleen että voisi sanoa anteeksi? Ei ilmeisesti.
Tällainen harmittaa.
Harmittaa todella kun ottaa huomioon että ihan oikeasti ollaan naapureita ja väkisinkin törmää vähän väliä.

EI OLE NIIN YHTÄÄN VITUN KIVAA!

Saatan olla väärässä, mutta jos pyydetään ja luvataan kastella kukkasia ja pihaa, sekä viedä unohtuneet kirjat kirjastoon ja tämän lisäksi sanotaan että juo jääkaapista ne pari sinne jäänyttä olutta vaivanpalkaksi kun siellä teet niitä hommia ja ainiin voisitko tyhjennellä postilaatikkoa ja palauttaa kaksi kirjaston kirjaa kun kuitenkin melkein päivittäin siitä ohi kuljet niin se EI tarkoita:

- että kotiin palatessani takapihalta on kuollut kaikki. Siis aivan kaikki puista ja pensaista lähtien, nurmikkoa ja kukkasia ei tarvitse edes erikseen mainita jos kerta kaikki muutkin ovat kuolleet. Tämän iloisen yllätyksen takia olen käytännössä menettänyt useita satoja euroja mitä tuohon pihaan on sijoitettu. Lisäksi pihalla ei mitä ilmeisemmin ole käyty lähtömme jälkeen koska siinä oli keskellä kaksi jo hyvin maatunutta isohkoa linnunraatoa. (Kaikki nurmikothan näissä säissä on palanut oli vastaus. Mutta eikö helvetti ihmiset kastele pihanurmiaan ja kukkasiaan juuri sen estämiseksi? Ja eikö ihmisen joka on tehnyt kesätöikseen pihahommia luulisi tietävän tämän.)

- että jääkaapissa olleiden oluiden lisäksi myös lonkeroni ja viinavarastoni ovat huvenneet hämmästyttävästi. (Saatan erehtyä viinoista vaikka tapanamme ei ole ikinä ollut pienten lirujen/tyhjien pullojen jättämistä hyllyyn ja pullojen järjestys oli eri kuin omani. Lonkeroita sen sijaan oli enemmän. Siitä olemme varmoja.)

- että postilaatikko on aivan tukossa ja päiväysten mukaan sieltä ei ole tyhjennetty mitään viimeiseen puoleentoista viikkoon. (Kun S soitti "kotivahdillemme" hän sanoi tyhjentäneensä sen viimeksi tämän viikon alussa.)

- että kirjaston kirjat on nostettu sängylle mutta ei lähellekään kirjastoa. (Kirjaston kirjoihin varmaan löytyy joku järjellinen selitys oli vastaus kun näistä puhuttiin. En keksi mikä se voi olla kun ne oli nätisti nostettu sängylle hyvin näkyville tulleiden postien viereen.)

Tässä ihanassa valossa muistelen myös samaisen henkilön ehdotusta että olisimme jättäneet rotat kotiin hänen hoidettavakseen sen sijaan että veimme ne muualle hoitoon. Ne olisivat liene kuolleina myös.

Olenko vihainen? Ei, en niinkään. Olen surullinen koska piha oli minulle äärimmäisen tärkeä ja rakas harrastus ja olin tehnyt sen kanssa töitä sormet verillä. Soitin vartavasten kysyäkseni onko satanut jos pihaa tarvitsisi kastaa. Kuulema oli satanut eikä tarvetta ollut. Ei ilmeisesti ollut satanut sen jälkeen.. Olen pettynyt koska pidin tähän asti ihmistä sanojensa mittaisena. Olen järkyttynyt kun mietin rottien mahdollista nälkäkuolemaa, tai vähintäänkin yksinäisyydestä johtuvaa kuihtumista ja masennusta johon ne myös olisivat voinneet kuolla. Olen helpottunut siitä että veimme silti rotat muualle hoitoon.

Seuraavan kerran kun sinua rakas lukijani pyydetään hoitamaan kotia asukkien ollessa lomalla, kieltäydy reilusti jos hetkeäkään epäilet ettet selviä vastuusta. Kyllä talovahteja aina löytyy, mutta loman aikana hankittu lepo ja nollaus on pilalla kun kotiin palatessa löytää helvetin.

Eihän tällainen väsymys voi mitenkään liittyä tupakoimattomuuteen, eihän? Pääsin töistä kahdekasan tunnin päivän jälkeen ja olin hereillä reilun tunnin. Lopulta nukahdin keittiön sohvalle kissan kanssa sen maatessa vatsani päällä. Jossain vaiheessa onnistuin säpsähtämään ja säikäyttämään kissan ja olen ryöminyt sänkyyn. Nyt kello on puoli yhdeksän. Voisin oikeastaan jatkaa uniani, mutta tuli nälkä...

Tänään oli se Popeda tuossa Salon torilla, mutta sattuneesta syystä en nähnyt sitä.

Eräästä syystä en ole tänään juurikaan syönyt purkkaa, joka jostain syystä harmittaa minua. Eikö sen pitäisi olla hienoa jos en tee kuolemaa ilman nikotiiniannoksiani? Sen sijaan kiukuttelen itselleni että taas menee kalliit purkat ihan hukkaan jos sä et edes tarvitse niitä...

Muistelin Sankun käyneen sanomassa et sen setä vaimoineen tuli ja jostain syystä minun piti olla täällä hiljaa (joka onnistui hienosti koska nukuin) mutta jos nyt menisin iltapalalle ja he eivät ole vielä lähteneet munaan koko jutun. Toisaalta olen ihan outo jos jään tänne hiippailemaan ja se on ollut kaikki unta. Piru.

Peeäs, älkää tehkö kuuden päivän työviikkoa.