IRC-Galleria

Tiedän, että välillä toivon teidän katoavan kun olette ulkona. Toivon sitä koska olette välillä niin sietämättömän rasittavia luonteeltaltanne. Mutta ihan oikeasti tykkään teistä tosi paljon. Tulisit kotiin. Taidan anyway lähteä huutelemaan sinua, pahimman varalta. Toivottavasti olet silti kunnossa.

Jos joku bongaa mun pikku-Kissan, saa ilmoittaa..

Moi olen Heidi, olen 23-vuotias ja karkailen yhä kotoa. Ei silti, koti josta karkaan ei ole enää koti. Tahtoisin pois tästä asunnosta. Se tuntuu ahdistavan kaikkia jotka siinä asuvat. Ehkä se vaikuttaa myös karkailuuni. Tämä on julkinen anteeksipyyntö omalta osaltani niille ihmisille jotka tahallaan ja tahattomasti tähän sotkuun joutuivat. Samoin tahdon pyytää anteeksi aiheuttamaani huolta ja hämmennystä.

Kiitos mukavista viesteistä jotka oikeasti tuntuivat hyvältä lukea kaiken keskellä<3. Kiitos parista puhelusta jotka pitivät sisällään asioita joita tarvitsin kuulla<3. Kiitos ihanasta teestä joka pitää pääni ainakin jotenkin kasassa ja siitä tasoittavasta toimeettomuudesta jossa sai vain olla<3. Kiitos kun ei tarvinnut kertoa teille enempää kuin hyvältä tuntui eikä vastauksia tivattu<3. Kiitos kun muistutit lempeyden korvaavan kyvyttömyyteni siivota, sait hetkeksi unohtamaan tämän kurjan olon<3.

Olette jokainen korvaamattomia elämässäni jonka osaan aina solmia pahasti myttyyn, olenhan sentään vastuullinen aikuinen (so not).

Menen nyt tuonne ja yritän olla hieman vastuullisempi kuin viimepäivinä ja saada tähän jotain tolkkua.

Selailin vanhoja päiväkirjamerkintöjä ja huomasin unohtaneeni oraakkelin taas kokonaan. Pitää yrittää palauttaa maailmaan kosminen ennalta-arvattavuus ja sitä rataa.

Koulunkäynti sukkaa, nukuin tänään pommiin. No menen kuitenkin, että ihan turha sieltä huudella vätystelyn haitoista. Niin.

Millainen koulupäivästä tulee?
Oraakkeli vastasi:
Kuin kassikotka aamupaskan jälkeen partaa leikkaamassa.

No entäs kaakaotuokiosta Lauran kanssa?
Oraakkeli vastasi:
Tuolle on lähinnä marginaaliset mahdollisuudet. Tuskin lienee yrittämisen arvoista..


Eli pessimismi kunniaan ja älä ikinä yritä mitään, tai ainakaan toivo onnistuvasi.

Tiedän, että tämän jälkeen tulee heti joku joka on silleen sä sukkaat silti, mutta pakko laittaa.

Päivän vinkki (#13/30)

Satutko muistamaan, milloin rekisteröidyit gallerian käyttäjäksi? Tietokannan syövereistä löytyykin tieto! Päivämäärä oli 3.9.2003. Käyttäjänä olet ollut noin 3 vuotta ja 2 kuukautta. :)

Mainittakoon vielä, jotta kaikki joiden päiväkirjaa olen lukenut ovat yltäneet vain reiluun kahteen vuoteen.

Ähäkutit <3

Käytiin tänään katsomassa Kääpiöpinserin ja pienen villakoiran yhdistelmäpentuja. Voi luoja miten nuo mustat makkarat voivatkaan olla noin suloisia. Ajatus veronpalautuksen kayttämisestä tuon jo varatun sisaruksen hankkimiseen jäi hankalasti pyörimään päähän.. Ovathan ne suloisia ja vanhemmat nähneenä pysyvätkin sellaisina, mutta.. Että hankkisin ihan oikeasti ___oman___ koiran. Ei sellaista sun mut meidän vaan niinku mun mut meidän. Mikä tässä asunnossa ei nyt yhteistä olis (no on sentään niitäkin..) mutta silti.

Harmillisia nuo ajatukset joita ei meinaa millään saada pyyhittyä päästä pois.

Osa mun kavereista galtsuirkkaa mun systerin kanssa. Aika somaa. <3

Olipa aamu. Näin jotain sadistista unta kissastani ja heräsin siihen.
Sen jälkeen koin n. puolen tunnin sadistisuusvyöryn ja melkein itkin.
Nyt menen hakemaan patjan itselleni.
Puolilta päivin pitää olla koulussa.
Tällainen on pepusta enkä katso kauan.

Minua pännii tämänhetkinen tilanne.
En tiedä mitä ihmiset tahtovat (eivät he itsekään tiedä) tilanteissa joissa mielestäni pitäisi olla hyvinkin selkeä mielipide. Olen hämmentynyt ja samalla kettuuntunut. Samoin ihmisten käytös ja tapa suhtautua asioihin itsestään selvyyksinä pännii minua.
Olen siis keksinyt loistavan ratkaisun, olkoonkin tilapäinen.
Minä lähden tänään baariin.
Puhelimestakin loppui sitten se akku joten se siitä sitten.
Ne joiden tarvitseetietää tietävät kenen kanssa olen liikkeellä tai voivat sen arvata joten siitä numerosta tavoittaa. Tosin henkilön numero on salainen joten sitä ei saa tiedustelusta eli turha sieltä kysellä. Toivottavasti se numero sieltä siis löytyy.

Eilen juotiin punaviiniä ja syötiin pöperöä. Tyttö oli kylässä ja oli mukavaa. Tänään pidetään pieni puistojuhla ja mennään Kaisaniemeen. Tilaisuus on avoin. Tervetuloa. Olen vähän aamuhurmiossa yhä. En ehkä yritä kirjoittaa enempää.

Nähtyäni naapurini kahdesti rappukäytävässä puolen tunnin sisällä jäin ihmettelmään. Jos olisin itse tyrinyt niin ok, se siitä ja anteeksi voi pyytää. Ihan oikeasti voi. Ei se ainakaan pahemmaksi tilannetta tee jos ei aina välittömästi parannakkaan. Mutta se että ollaan vain hiljaa ja niinku et ei ikinä oltais nähtykään. Se vain pahenta tilannetta. Ymmärrän että ylpeys on kovilla kun S on soittanut tulikiven katkuisen puhelun, mutta ihan oikeasti. Jos jo puhelimeen on sanottu et Heidi tuolla itkee pihaansa ni eikö tule mieleen että voisi sanoa anteeksi? Ei ilmeisesti.
Tällainen harmittaa.
Harmittaa todella kun ottaa huomioon että ihan oikeasti ollaan naapureita ja väkisinkin törmää vähän väliä.