Luoja miten kaipaan tota koiraa.
Kaipaan sen päätä jonka se tunki syliini.
Kaipaan sen katsetta kun tuli itku ja miten se aina tuuppi hellästi ja nuoli kyyneliäni pois.
Kaipaan sen kuonon kyhnyttämistä ja sitä tyytyväistä urinaa.
Kaipaan sitä makaamassa jalkojeni päällä.
Kaipaan sen lämpöä, sen tasaista hengitystä.
Kaipaan sen juttelua kun ihmisiä tuli käymään.
Kaipaan sitä turvallisuutta mikä tuli kun käveli sen kanssa.
Kaipaan niitä "kyynärpäitä" joita jaksoin pyöritellä sormissani.
Ne näyttivät niin kovilta ja silti olivat kuin pumpulia.
Kaipaan ihan kaikkea.
Et usko miten paljon olisin tahtonut olla mukana kun sinut vietiin.
Olisin tahtonut olla siinä ja silittää sinua.
Katsoa sinua silmiin ja kertoa kaiken olevan hyvin ja kohta helpottaa.
Ettei ole mitään hätää ja olet ihan juuri paremmassa paikassa.
Ettei ole sinun vika eikä mitään syytä hävetä.
Että kaikki on ihan hyvin.
Että rakastan sinua valtavasti.
Että minä tulen kaipaamaan sinua.
Ettei tule toista kuten sinä.
Olisin vain halunnut nähdä sinut vielä kerran.
Pelkäsin että näin käy, pelkäsin niin paljon.
Kaikki sanoivat että kohta taas näette, mutta en päässyt eroon siitä painosta sydämellä.
En pystynyt erkaantumaan huolesta.
..nähdä sinut vielä kerran, halata sen viimeisen kerran.
Löysin takkisi muuttolaatikosta.
Se piti ensin tuoda sinulle, mutta en ehtinyt.
Nyt se nököttää tuossa enkä tiedä mitä tekisin sille.
Se oli sinulle tehty, se ei sovi muille.
Se on sinun, en voi heittää sitä pois.
En voi katsoa sitä koska tulee itku.
Olisin tahtonut olla mukana.
Olla siinä sinulle.
Anteeksi rakas.