IRC-Galleria

Kaksitoistavuotiaana halusin Tenavatähteen mutta kukaan ei kotipuolessa nähnyt minussa sitä piilevää musikaalisuutta enkä yksin uskaltanut lähteä asiaa eteenpäin viemään.

Nyt olen 28 ja taas on ohjelma, jonne saa mennä yrittämään. Nyt minua kuitenkin estää se, että en halua idoliksi enkä televisioon. En tosin halunnut lapsenakaan.

Minulle tärkeintä on laulaa. Se ääni mikä lähtee ihmisestä.
Minun mielestäni hyvän laulajan määrittää se, kuinka ihminen saa äänensä soimaan ilman säestystä, tietenkin on tärkeää osata laulaa säestettynä mutta on se vähän onnetonta jos ei saa itseään kuulostamaan hyvältä ilman jotain soitinta tai taustaa.

Musiikki syntyy tuulessa, puron solinassa, heinien kahinassa, ihmisessä ja siinä henkäyksessä joka ihmisestä ulos virtaa.

En sano että itse olisin mitään sinne päin, minä olen jättänyt monta asiaa omassa laulussani huomiotta enkä ole käyttänyt hyväksi sitä ääntä, jota on jotkut kehuneet. Tiedän että voin olla niin paljon parempi, ehkä jopa pystynkin olemaan, mutta pyrin silti aina soimaan niinkuin minun pitäisi. Ehkä joskus löydän jostain jonkun paikan jossa voin laulaa niin kuin tunnen että pitää.

Mutta johonkin Idolsiin meneminen olis kyllä melko kamalaa koska televisiossa oleminen on jotain aivan kamalaa. Koettu on enkä tarvitse sitä uudestaan. Mutta kirkossa laulaminen on jotain aivan mahtavaa, se ääni soi aivan uudella tavalla.