IRC-Galleria

Joskus taannoin tässä eräs heitukka mietti pienellä päällään suurta kysymystä, miksi ihmeessä Suomessa köyhät ovat pulleita, jopa lihavia!
http://www.iltalehti.fi/viihde/200812108747527_vi.shtml

"Kun elää pääasiassa puurolla, näkkileivällä ja vitamiinipillerillä ja valitsee juomakseen Helsingin puhtaan hanaveden pysyy mukavasti linjoissaan."
Ilmeisesti köyhien tulisi noudattaa samaa dieettiä mitä neitonen söi omina köyhinä aikoinaan.. Voi Nina kuule, jos ihminen on köyhä, sitä ei pahemmin mieti sitä onko vatsa litteä vai ei, elääkö 100% terveellisesti vai ei. Köyhälle ei ole tärkeintä elämässä hyvä ulkonäkö vaan se, että huomenna saa ruokaa ja laskut maksettua. Kodittomat eivät pyri ensisijaisesti valitsemaan sitä terveellisempää vaihtoehtoa, kodittomat eivät lenkkeile tai laske kaloreita.

Joillekin ihmisille köyhyys on sellainen todellisuus, joka ei tule muuttumaan. Viime lamasta asti loputtomiin velkaantuneet ihmiset jotka hädin tuskin pystyvät maksamaan velkojensa korkoja, tietävät olevansa köyhiä lopun elämäänsä. Osa ihmisistä tekisi mielellään töitä mutta koska tilanne on turvallisempi kun elää työttömänä, he valitsevat selviytyäkseen sen tavan jolla he pärjäävät paremmin. Yhteiskunnassa maksetaan työttömille pieniä summia (ikäänkuin kannustuksena lähteä töihin), mutta samalla unohdetaan se, että töihin palaava ihminen joutuu maksamaan monta erilaista kulua palkastaan. Jos palkka on minimiluokkaa ja siitä maksetaan ne samat laskut kuin nytkin, verot, joukkoliikenne tai automaksut (vakuutus, bensa, ylläpito), jää käteen vähemmän rahaa ja kun lainanmaksuerät nousevat sillä käyhän ihminen sentään töissä joten varaa on, päättää moni ottaa sen pienemmän pahan ja luovuttaa siitä unelmasta.

Eräässä blogissa yksi tyttö totesi keskustelustaan äitinsä kanssa ettei äiti tajua sitä, että kunhan tyttö muuttaa yksin, hän kyllä laittaa sitten rahaa säästöön. Siihen asti voi hyvin ostaa vaatteita, levyjä, hiusvärejä, roskaruokaa. Voi tyttö hyvä, olet onnekas jos sinulla tulee olemaan jotain josta säästää.

Miksi köyhät sitten ovat lihavia?
Ensinnäkin tulee muistaa se, että köyhä ihminen on mitä luultavammin masentunut. Masentunut tai lannistunut ihminen ei omaa ylimääräistä energiaa välittää sellaisesta asiasta kuin ulkonäkö tai täysin terve ruumis ja elämäntavat. Köyhä ihminen myöskin syö vähän päivän aikana eikä puuro, näkkileipä ja vitamiinipilleri maistu loputtomiin vuodesta toiseen. Heikkoravinteinen ruokavalio ei myöskään innosta ihmistä lähtemään kävelyille tai lenkkeilemään. Lisäksi jos ihmisellä ei ole ravintoa tarpeeksi vaan hän joutuu syömään pitämällä pitkiäkin paastoja, menee keho säästöliekille ja vetää ruoasta extraenergiaa kehoon talteen, tämä lisäksi vaikuttaa tuhoisasti aineenvaihduntaan.

Eräs toimittaja, olisko ollut 45 minuuttia -ohjelman projekti, aloitti kokeen jossa hän oli kuukauden köyhänä. Nainen sai sen verran avustusta kuin keskimäärin ihminen saa, hän ei käyttänyt mitään ruokia mitä hänellä ei köyhänä pitäisi olla, hän laski tarkan budjetin millä tuli kuukausi pärjätä. Aluksi meni ihan hyvin ja toimittajan mieliala oli toiveikas, hän tiesi että helppoa ei tulisi olemaan mutta mahdollisesti kaikki menisi ihan hyvin. Kuukauden kuluessa kuitenkin nainen kyllästyi hakemaan loputtomasti lehdistä ilmoituksia ilmaisista näyttelyistä ja ajanvietteistä, hän ei jaksanut lähteä ulos lenkille koiransa kanssa ja häntä lannisti mauton ja jatkuva samanlainen ruokavalio. Jo pelkästään se ajatus että rahaa ei ole, sai aikaan niin suuren reaktion, että kuukauden lopussa toimittaja ymmärsi työttömien ahdingon. Varsinkin työttömyyslappujen ja Keladokumenttien loputon täyttäminen sai toimittajan hermostumaan, hän totesi loppublogissaan että ymmärtää nyt todella, mitä työtön ihminen käy läpi päivittäin. Rivien välistä näkyi kuinka toimittaja oli samalla salaa iloinen siitä ettei ole siinä tilanteessa sekä pahoillaan kaikkien vähävaraisten puolesta.

On mielestäni tympeää että ihmiset ensinnäkin miettivät jotain niin tyhjänpäiväistä asiaa kuin köyhien lihavuutta ja tai kehtaavat kirjoittaa artikkelin alle tuohtuneena miten laiskoja köyhät ovat. Ehkä olemme onnekkaita, että on niin paljon hyvinvoivia ihmisiä mutta en kuitenkaan ole hyvilläni. Mihin on kadonnut suomalaisten empatia? Onko sellaista ollutkaan?

Jokaisen ihmisen olisi hyvä joskus kokeilla köyhänä olemista. Lähipiirissäni on niitä köyhiä jotka ovat joutuneet käyttämään köyhäinavustusta ja syöneet niitä puuroja joita sieltä saa, kuukaudesta toiseen jo vuosikausia. Laitetaan Nina samalle ruokavaliolle ja kysytään sitten mitä mieltä hän on linjoistaan.

Vähän realiteetteja ihmiset, ne sanoo että galtsussa nuoret soittaa suutaan miten tykkää mutta jos näkisitte nenänvartta pidemmälle, tajuaisitte että sitä nuoret perässä.