IRC-Galleria

Olen viime päivinä kiipeillyt työpaikan portaita nollakerroksesta viidenteen. Paras määrä on ollut kolme, osin johtuen siitä että ei ole ollut sopivaa paikkaa lähteä kiipeämään ja osin johtuen siitä että vammautunut Riepu-jalkani ei ole sallinut sitä suurempaa määrää.

Tänään olen kiipeilyn lisäksi pumppaillut reisilihaksia. Jalat on ihan kräähpuuh. Ihanata.
Tietty myös olen luopunut laiskasta ratikan käytöstä ja kävellyt töihin, Korkeavuoren ylämäestä tulee ainakin pari kerrosta portaita lisää.

Koen olevani ahkera. Jossain vaiheessa noiden portaiden kiipeäminen alkaa maistua puulle mutta ehkä sitten jo olen sen verran ketterä jaloistani että uskallan viedä Riepujalan jumppailemaan. Nyt ei vielä ihan uskalla kun ei tiedä miten se kantaa, esimerkiksi Pace-tunnilla vois olla haastavaa se pisteestä toiseen siirtyminen.

Eiköhän se tästä, hiljalleen.
Nyt kun sain kurkkuviruksen vihdoin taltutettua, on tullut energiaakin lisää - nyt ei enää nukuta joka ilta.

Kyl maar olisi juNppatäti minusta ylpeä.