Uli uli vali vali yhyy byhyy nyyh, jada jada jäkä jäkä titityy byyh.
Mun kurkkuni on kipeä, toisinaan tuntuu että pitäisi nosturilla nostaa että pääsee ylös ja toisinaan tuntuu että voisin mennä urheilemaan sittenkin.
Toisinaan niin ja toisinaan näin.
Mistä tietää, milloin on oikeasti kipeä? Minä olen kasvanut ympäristössä, jossa kipeitä ollaan sitten kun on pakko mennä sairaalaan tai jotain ja silloinkin vähätellään oireita, joten jossain määrin pidän itseäni aina melodramaattisena. Ehkä siksi olen viime aikoina kipeillytkin niin kovasti.
Nyt kyllä syytän jotain yskijää että olen saanut kurkkupöpön mutta itse taas olisin voinut tämän välttää vetämällä extravitamiinia ja niitä gefilushappojuttuja, jotka ovat aiemmin tepsineet todella hyvin kiertäviin pöpöihin.
Taidan huomenna töissä korkata teepaketin ja hörppiä kuumaa, kunhan tästä pääsee nukkumaan ensin. Penteleen päiväunet osaavat aina rikkoa kaavan ja keksiä kivoja pikku ajatuksia jotka pakottavat viattomat ihmiset valvomaan aivan tarpeettomasti. Pah!
Niin ja kädessä oli finni, hiemanko erikoista. Teininä haaveilin että vatsanreunaan ilmestyisi finni, joka puhjetessaan tyhjentäisi kaiken ylimääräisen rasvan vatsan alueelta. Sitä odotellessa on aina lipo.