IRC-Galleria

Onni on nukkumaanmennessä tyynyltä löydetty kissanpissa.

Kuka sanoi ettei sitä kissanlaatikkoa jaksa pestä.

Ah se hellittää, se hellittää, päätä ei säre enää sikana.

Jatkan edellistä, aamun aloitti 800mg Buranaa.

Mikähän mussa on oikein vikana.

tää päänsärky ei hellitä.

pahenee vaan.

Olen viimeiset viikot elänyt sokerihuurussa tai mitälie napostellen jatkuvasti. Olen huomannut sen vaikuttaneen ruokavaliooni ja kehoni hyvään oloon, jonka vuoksi sitten päätin vähentää ja selkiyttää.

Olen sokeriaddikti ja kun tänään olen ollut liki ilman sokeria (ei teetä tai jugurtteja, mehuja jne. kaakaota), tunnen oloni hermostuneen levottomaksi.

Muutaman kerran olen onnistuneesti vetänyt sokerihimoni nolliin useamman viikon totaalikiellolla, tämä on niinkuin tupakointia lopettaisi. Pitäisi vaan kehittää jostakin joku nami mitä syödä, olen onnistunut yliherkuttelemaan jo jugurtit, vispipuuron, viilit ja raejuuston.

Ja tietenkin kaikille hyville hedelmille tai vihanneksille olen allerginen. Mikään ei olis nyt niin hienoa kuin tuore, mehukas omena.

Aateltiin hankkii se MTV3:n kanavapaketti, näkee sit mitä kivaa sieltä Sarja- ja Scifi-kanavalta tulee.

Avaa varmaan paheksun vaan siks kun se stereotypioi mua muiden silmissä sukupuoleni perusteella. Mulla on joku hirvee angsti siitä et on tyttöjä ja poikia ja tyttöjen jutut on niin tyttömäisiä.

Ollu ihan lapsesta asti, vihasin sydämestäni meikkejä ja hajuja enkä koskaan harjannut hiuksiani.

Tuossa taannoin viime viikon lopulla säikähdin kun kaveri reagoi vahvasti kritisointiini jazz-musiikista. Itseasiassa en voinut olettaa musiikin olevan jazzia koska kuulin vain jotain pimpelipom-ääntä jostakin ja kritisoin sen sopivuutta juhlatilaan. Toisaalta, ne huonommat jazzit on just niitä pimpelipom-tidi-thsadaa-pam -kappaleita, joissa ei ole rakennetta ja ne suoraan sanottuna toimivat parhaiten paikan päällä tai soittajilla joko tehdessä tai myöhemmin fiilistellessä. Tämmöinen harmonikkaa soittanut laulaja ei tiedä paljonkaan esimerkiksi pianon soittamisesta, mitä nyt joskus onnistuin soittamaan jaakko kullan käytävän pianorukalla kun minut ajettiin äidin sairaalahuoneen ulkopuolelle.

En kylläkään ole koskaan ymmärtänyt jazzia, heviä tai joitakin kiksumuotoja. Eikä minun pitäisikään, on vaan hullua huomata miten jokin voi olla niin pyhä jollekin kun taas se on niin yhdentekevä minulle.

Mutta minulla on teoria siitä miksi pidän jostakin musiikista ja miksi en toisesta (koska musiikkimakuni on hyvin laaja joka tapauksessa). Tykkäämäni musiikki on hyvin pitkälti laulettavan melodista. Sellainen musiikki joka sopii minun äänialaani ja laulutaitooni, on minua varten. Örinä tai teollisuuskilkatus on sitten niitä jotka jää puuttumaan levyhyllystä.

Toisaalta olisi ollut kiva jos vieläkin soittelisi sitä harmonikkaa mutta se oli taas yksi asia joka kuoli äidin mukana.

HALUAN

mutta pelottaa.


..tämä on sitä maailman ironiaa, luovuudella ei tee mitään jos ei uskalla ottaa riskiä että tuntisi itsensä naurunalaiseksi.

Sydän pakahtuu

Vanha haave nostaa päätään - haluaisin kirjottaa kirjan mutta en usko omiin kykyihini. Johan tässä on siitä haaveiltu jo 11 vuotta.

Kysymys kuuluukin, että mikä minusta tekee sen erikoisemman kuin muista?
Mitä jos en olekaan mitään?

Joku kävi ihan sydänjuuristaan kiittämässä bipofoorumin olemassaolosta.

Täytyi sitten laittaa niille foorumilaisille vähän yleisiä avatareja käytettäväksi.

On kiva olla hyödyksi tässä elämässä.