IRC-Galleria

Niin. Luin äsken vanhan tekstini vuodelta 2010. Olin tajunnut että olin vihdoin oppinut elämään surun kanssa. Mietin silloin katoaako se suru jonnekin jossain vaiheessa.
Kaksi vuotta ja yksi elävä lapsi myöhemmin voin tunnustaa itselleni ettei se tuska ja suru minnekään ole kadonneet. Siellä ne asuu, syvällä sielussa ja sydämessä. Sinne ne on kotinsa tehneet ja niiden kanssa on elettävä. Toistaiseksi?
Voiko tämä tuska ja ahdistus jatkua ainiaan? Pelko menetyksestä? Se ettei uskalla vieläkään täydestä sydämestään iloita? Eikä nauru ole jokapäiväistä? Että menetyksen pelko elää jokaisessa sekunnissa mukana ja estää nauttimasta elämästä sellaisenaan kuin se nyt on..?

Sillä nyt on hyvä. On kolme elävää, upeaa lapsiyksilöä joista jokainen on aivan mieletön omalla tavallaan. Ihanan suloisia, kauniita ja rakastettavia lapsia. Lapsia joita saa halia ja pusia niin paljon kuin vaan itse tahtoo. Jos vaan jaksais? Miksen jaksa? Miksi on pinna niin saatanan kiree? Miks mun keskimmäinen sanoi eilen "Olisit jo äiti kiltti"..?

On aika mennä itseensä ja lopettaa itsesäälissä rypeminen. On aika tajuta ettei asioita tee mun puolesta kukaan ja jotkin asiat vaan vaatii ponnisteluja. Joidenkin asioiden puolesta pitää jaksaa, jotkin asiat ovat sen arvoisia.

Nyt on hyvä. On kaunis kesä. Aurinko paistaa ja aamuisin on kahvia. Välillä sataa mutta silloin voi syödä karkkia. Mistään ei ole puute, ei mistään oikeasti tärkeästä. Miksen siis vain voi antautua rakkaudelle? Miksen päästä lähelle? Miksen ota lähelle? Miksi ei jaksa mitään? Ja kaikki tuntuu pakolta? Ajatteleminenkin välillä..

Taas voin miettiä että miten on kahden vuoden päästä tai neljän? Onko mulla nämä lapset vielä? Onko mulla terveyteni? Saanko mä tämän tekemäni paskan anteeksi ja käykö armo oikeudesta vielä kerran? Sillä niin on tapahtunut jo monesti.On paha olla ja anteeksi pyydetty.. mutta monesti huomattu että sanahelinää vain, teot on ne mitkä merkitsee.

http://www.facebook.com/photo.php?fbid=4277776785487&set=a.1156285230149.22768.1318276647&type=1&theater