IRC-Galleria

Miittis

Miittis

Nyt vaan lepoa koitan saada itseni taas kuntoon.

Selaa blogimerkintöjä

Aamukahvit taas juotu. Nyt on taas kahvia kun kävin eilen kaupassa ostamassa taas muutaman paketin. Ostin myös lisää teetä. Nyt ne riittävät varmasti jouluun asti. Odotan jo innolla joulua. Pääsee viettämään sitä vanhempien ja poikaystävän kanssa. Aivan parasta. Toivon nyt että tämä mun hyvä olo kestää sinne asti. Mutta varaudun taas siihen jos huono olo iskee taas. Sitä ei voi tietää että mitä voi vielä tapahtua tässä parin viikon aikana. Päivä kerrallaan. Kävin myös apteekissa eilen. Nyt on taas vagisan voidetta ja karpalokapseleita.
Käyn sitten taas seuraavan kerran apteekissa ennen joulua. Pitää hakea leponexit niin on sitten niitä taas loppu kuukaudeksi.
Masennuslääkkeet riittävät vielä ensi vuoteen asti. Olen siitä todella iloinen ja onnellinen että mulla on ihanat kaverit. Olen tuntenut ne kaikki jo yli 10 vuotta. Pakko sanoa että on mun parhaat kaverit.
Ollaan loppuun saakka kavereita. Mun on pakko sanoa että ne on mun paras asia elämässä tällä hetkellä. Samoin poikaystävä. Meillä menee tosi hyvin tällä hetkellä. Odotan jo kovasti että näemme. On ollut kova ikävä. Uskon että tää aika menee nopeasti taas. Huomenna alkaa taas uusi viikko. Pitää vähän suunnitella mitä ruokaa sitä tekisi. Mietin tänään jo ne ruoat mitä teen. Huomenna sitten kauppaan.
Ajattelin tehdä ainakin makkarakeittoa. Sitä en ole tehnyt pitkään aikaan. Yksi mun lempi ruoka. Tykkään tosi paljon kaikista keitoista.
Tänään aijon taas ulkoilla ja lenkkeillä. Olin eilenäkin taas lenkillä.
Siellä on kiva ilma. Pikkasen lunta ja pakkasta. Mä toivon että tulee valkoinen joulu. Mutta voi sekin olla että sitä ei tule. Mutta aina voi toivoa. Tänään pesen pyykkiä taas kun on hyvin aikaa.
Aamulenkin jälkeen alan heti pesemään. Kohta otan aamulääkkeet ettei unohdu. Mulla menee vaan aamuisin masennuslääke.
On hyvä lääke. En todellakaan aijo lopettaa sen syömistä.
Se lievittää mulla masennusta ja ahdistusta.
Olen syönyt masennuslääkettä 16 vuotta. Aloitin 14 vuotiaana syömään sitä. Se oli mun eka lääke. 17 vuotiaana aloitin syömään leponexia. Lääkkeet auttavat mua paljon elämään tätä mun elämää.
Jos en söisi mitään lääkettä niin olisin ihan sekaisin ja hukassa.
Onneksi olen tottunut ja hyväksynyt nuo mun lääkkeet.
Ne kuuluu mun elämään.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.