Luona portin kutsuu neito soma
Melindan kasvot alla tumman hiuksen
Ei ilo välkkyisi silmissään
Synkkä suru alkoi kohota
Sanat epäröisivät antaa anteeksi
Tappio oli ylittänyt astinkiven
Hän vannoi valansa toiselle
Nyt ei kukaan vaivautuisi
Ja kätketty tuska rapisevassa riemussa
Jumalan portto maan päällä
Tajusi uhranneensa tiensä
Tuo tyhjä rakkaus kasvoillaan
Yhä suunnitelin saavani hänet takaisin
Tyydytys joka täyttäisi murtuman
Sieluni vapautti hytisevän huokauksen
Tämä päivä kului, pimeys laskeutui
Tartuin häntä kädestä sanoakseni
Kaikki usko ikuisuudeksi on pesty pois
Palasin luoksesi suuressa epäilyssä
Tule kanssani, kauas pois, jäädäksesi.
Loputtomasti tuijottaen hämärään aamuun
Hän puhui paheistaan ja rikkoi soinnun
Mutta sekosi sanoissaan viimeisellä rivillä.
Lupaukseni on tehty mutta sydämeni on sinun.
Uusimmat blogimerkinnät
- Mietelause: 13.10.
- Simputuksesta ja hajotuksesta... 13.10.
- Väre 30.06.
- Succubus 20.03.
- A Melody Through The Fog 31.01.
- Now Playing: "Polly - Rattikelkkailu tal... 25.01.
- Bondage 08.01.
- Kreationismi-Evolutionismi 29.11.
- Ontot vuodet 23.07.
- Kuljen Vierelläsi 23.07.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (8)
-
▼
2007 (19)
- ▶ joulukuu 2007 (2)
- ▶ marraskuu 2007 (1)
- ▶ heinäkuu 2007 (4)
- ▶ kesäkuu 2007 (1)
- ▶ toukokuu 2007 (3)
- ▶ huhtikuu 2007 (5)
- ▶ maaliskuu 2007 (3)
- ▶ 2006 (14)