IRC-Galleria

Asetelma, osa VII: Valkoinen VäkijoukkoSunnuntai 15.04.2007 21:52

Yhä se tuli, mennen ohi
Yhteenpunotut palaset nostivat auringon
Ja huijasivat minua uudella päivällä
Koputtava viesti vaati henkeäni

Sinetöin loitsun luisen kehoni
Multaa iholle, sukuni seuraava
Tunkkainen ilma tarrasi, varasti sanat
Ja tervehti minua sihauksella

Tämä on anteeksianto, joten tiedän
Kun syntini hyvitän, suljen kannen.
Liukertelen luoksesi ja olen kuolemaisillani
Löydän luottamuksen vihasta

Valkoista yllään vuokseni
Tunteettoman näköisinä
Taon itseni uniisi
Ja täällä olen elämäsi

Pyöveli hapuilee välineitään
Minä tulen luoksesi

Silmukka on sidottu
Mutinaa yleisössä
Työntyen minne vain, paitsi tänne

Viittaan kääriytyy huokaukset
Kun karu kosketus toi minut takaisin
Ja viimeinen asia jonka näin on yhä täällä
Säteillen aivan takanani.


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tähän se sitten päättyy, käännöstyö Still Life- albumin osalta. Valittaa saa. :P

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.