IRC-Galleria

Kivi:

Kivi on usein hiomatonta ja soraista, täynnä kärkiä joihin itsensä viiltää ja satuttaa. Kallio on pinnalta kylmä ellei Aurinko onnistu sitä lämmittämään, jolloin se varaa ja hohkaa lämpöä ympäristöönsä. Yksin kivi on kuitenkin viileä ja kova. Moni ei aisti mitään syvällä sen sisällä palavasta lämmöstä. Kivi on pitkään kestävää, mutta sen sisältä purkautuva paine saattaa usein olla kohtalokas kivelle ja sen ympäristölle. Myös, mikäli kivi kerran lohkeaa, sen on mahdotonta enää palata alkuperäiseen muotoonsa ilman että se syntyy uudestaan ja muovautuu uudelleen. Kiven kauneutta pysähtyy ihmettelemään hyvin harva ja sen vuoksi kivi yleensä jääkin huomaamatta muiden materiaalien nauttiessa suosiota. Kiven tiettyjä ominaisuuksia osataan toki arvostaa, mutta kovin harva on valmis omistautumaan sille.

Kermavaahto:

Kermavaahto on pehmeää, nättiä, makeaa ja haluttua. Se muovautuu usein hyvin haltijansa mielen mukaan, mutta harvoin kestää tätä muotoa kauaa ja pyrkii aina omaan itseensä. Kermavaahto on hyvin suojaamaton kovaa maailmaa vastaan, niinpä se yleensä pyrkii jonkin suojaa antavan seuraan, kuten vohvelin tai maljan yhteyteen, jossa se levittäytyy rauhassa alalleen ja sen läsnäoloa on hankala olla huomaamatta. Silti silloin tällöin samaan maljaan saattaa eksyä kirsikka tai jokin hyvin värikäs ja huomiota kirkuvasti herättävä aines, joka tahtoo varastaa Kermavaahdon huomion. Tämä ärsyttää Kermavaahtoa, mutta toisaalta, ilman Kermavaahtoa ei yli-imelää kirsikkaa kestäisi kukaan sellaisenaan.

Lasi:

Lasi on kaunista. Lasi on kalliin näköistä. Lasilla on kuitenkin sama vika kuin kivellä. Se on kova ja kylmää, ja pienikin särö rikkoo sen täydellisyyden. Mikäli Lasi ja Kivi saatetaan yhteen liian lujaa, lasi yleensä loukkaantuu yhteentörmäyksessä ja murtuu. Pienelläkin vauhdilla ja voimalla on todennäköistä että Lasi ei kestä Kiven särmikästä ja usein rosoista pintaa ja naarmuuntuu. Lasin läpi katsottuna maailma näyttää aina hieman erilaiselta. Yleensä, mikäli lasia ei ole kyetty hiomaan ja muokkaamaan täysin alistettuun muotoon, se vääristää todellisuuden tavalla tai toisella. Ja lähes aina lasi heijastaa osia siihen katsojasta takaisin häneen itseensä. Tämä kuva on kuitenkin yhä peilikuva todellisuudesta ja vaikka kaikki elementit olisivatkin tavallaan mukana, kuvaan on hankala mukautua ensi kertaa sen nähdessään. Kaikesta huolimatta lasi on kuitenkin läpiväkyvää jollain tavalla ja pienikin särö sen sisässä voi näkyä pinnalle valtavana. Lasi on kylmää ja viiltävää, joten siitä on hankala saada otetta ja voi yrittäjälle vaikuttaa mahdottomalta pitää se lämpimänä ellei sulje sitä kämmeneensä, pois näkyvistä. Tarvitaankin suurta taitoa työskennellä jonkin näin herkän materiaalin kanssa ja saada se taipumaan tahtoonsa niin että lopputulos olisi kaunista katseltavaa.

Harva ajattelee että lasi on syntynyt murenneesta Kivestä...

...Siinä että mikäli jotain asiaa ryhdytään viemään eteenpäin ja tiedetään että siinä menee aikaa ja vaivaa, niin ehkäpä kaikkien osallisten täytyy tietää missä mennään. Jos asiat menevät niin että jokin ikävä päätös on pakko tehdä niin täytyy nyt olla sen verran munaa että viitsii kertoa asiasta. Mä haluan tehdä kaikkeni sellaisen asian eteen jolle omistaudun ja onnellisen tietämättömänä päädyn vain tekemään hallaa! Jos jollekkin asialle ei voi mitään niin vittuako sitä sitten salaamaan, se on niin ja se on pakko hyväksyä! Siitä pitää sitten jatkaa eteenpäin, mutta eka asia on SAATANA PITÄÄ SITÄ YHTEYTTÄ JA PUHUA ASIOISTA NIINKUIN NE ON! Tähän on käytetty yli vuosi kallista aikaa, rahaa ja vaivaa. Kyllä pitäisi jo olla sen verran luottamusta! EIKÄ tukkia korviaan että oli kiva tuntea!!!

>:[

Olen ihminen joka välittää sinusta. Haluan uskoa että voin auttaa. Tulin uteliaisuuttani. Välitän koska ilman sitä elämäni tuntuu kylmältä ja tylsältä. Sinä merkitset minulle, kuvitelmasi eivät sitä muuta. Koet jotain jota en voi ehkä ikinä täysin ymmärtää tai hahmottaa, se ei tarkoita ettenkö olisi halukas silti yrittämään. Olet aina läsnä. Olenko tervetullut? Kiitos. Tosi halaukseen tarvitsee kaksi. En vuodata kyyneliä tarpeeksi usein omaa terveyttäni ajatellen. Saat tulla lähelleni. Haluan kuuntelijan, kertojan, naurajan, itkijän, tuen ja tuettavan. Haluan tuntea. Uskon sinuun, ilman sitä tässä ei olisi järkeä. Minulla on vilkas mielikuvitus. En pelkää sinua. Minäkin rakastan sinua.

---

Saanko vastata niihin kysymyksiin?

:/

:(

:)

Having a girlfriend has been in high regard over the years, mostly but not entirely among guys. It is said taht anyone can get one, so let's go over some basics in training her.

The first thing you need to be aware of is girlfriends are highly self-aware(opettajan ehdotus "self-conscious"). This is why it is advised not to keep more than one at a time. If you place multiple girlfriends in an enclosed place(tarkoitin kyllä space, mutta ei ole väärinkään), such as an apartment, chaos is likely to ensue.

Patience is a virtue when raising a girlfriend. If an adopted girlfriend had a long-time relationship with the previous trainer, adapting can take some time in a new environment.

A girlfriend's behaviour can be hard to predict even after months of mutual interaction. Make sure not to get sloppy with the training process even though it might seem safe to let her out to the garden on her own.

The importance of proper feeding cannot be stressed enough. Make sure the girlfriend's diet is balanced. Chocolate can be used as a treat and motivation when teaching tricks. To wrap things up, choose your girlfriend based on your skills as a trainer. In general, girlfriends taken from shelters need a lot of loving care to restore their trust in (a) man.

I wish good luck to anyone to take on the challenge.

---

Tämä olisi jatkunut ja jatkunut mutta menin jo yli sanamäärässä... >.<

Tässä huussissa istuskellessani muistin jotain outoa. Istuin Ruotsissa matkatessanikin huussissa. Tämä ei tosin ollut se pääasia vaan se, mitä näin siellä seinässä. Siinä oli kiinnitettynä kyltti jossa oli jotain arabialaista kirjoitusta(arvaisin että arabiaa) ja havainnollistava kuvasarja. Ekassa kuvassa oli vessanpönttö ja nainen joka seisoi pytyn päällä sen reunojen varassa pystyssä ja äkisti. Kuvan päällä oli henkselit. Sen vieressä oli toinen kuva jossa sama nainen istui pytyllä ja äkisti, mutta hymyillen.
Kyltissä kai selitettiin ystävällisesti että veeseehuussi ei ollut näköalatasanne vaan siellä vietetään istuntoja seisokkien sijaan. On mahtanut pyöriä monenlaista senkin kyltin suunnittelijan päässä. Harmi ettei sattunut kameraa mukaan, olisi takuuvarmasti päätynyt päivän kuvaksi galleriaan sellainen vessahuumori.

Tein tässä YO-vihkon puoliksi aamupalalla, puoliksi hyppytunnilla kotona käydessäni. Mitähän tuli tuherrettua? Aihekin taas niin hieno: How to train a girlfriend. Jos löytyy halukkaita testaamaan teoriaani niin jättäkää kommenttia ja varatkaa galleriaan edustava kuva itsestänne, minähän olen tunnetusti ubër-pinnallinen.

Edistystä tapahtui siinä mielessä että saatiin treeniajat koulun musiikkistudiosta bändille.

Se on hienoa.

Opethiakin treenattiin välissä.

Sekin oli hienoa.

Syysmasennus alkaa kaiketi painaa päälle fiiliksestä päätellen, mutta hevarina sekin kaiketi on sitte positiivista? O.ô

Täällä saa onneksi sanoa mitä vain kun kukaan ei kuitenkaan lue... *angst!*

Koska Messenger kieltäytyy toista päivää putkeen toimimasta juuri minulla (pikkuveljellä toimii kyllä, vaikka ei edes kone hänen ole, niin!) niin on hyvää aikaa kirjoitella tänne ajatuksenvirtaansa.

Osallistuin englannin kieliseen kirjoituskilpailuun mutta topicit elikkä aiheet ottivat päähän niin raskaalla kädellä että päädyin rustaamaan 500- sanaisen eepoksen siitä kuinka huonosti olivat pirulaiset toteuttaneet tämänkin kilvan. Mitähän muuta oli opettaja keksinyt tehdä tekstille kuin hävittää sen. Liikaa olisikin ollut pyydetty lapun palautus häneltä.

Eilen tuli tehtyä varmaan jonkinlainen henkilökohtainen ennätys kun havahduin siihen kylmään tosiasiaan että täytyyhän ne korvaavat tehtävätkin tehdä ja palauttaa. Kylmästi iski tuuli ikkunaan kun harmaassa huoneessani, harmaalla tietokoneellani istuen ja harmaita ajatuksia pohtien kirjoitin harmaasta taloudesta.

Jottei aivan ahdistaisi pientä ihmistä kun tätä lukee oikean elämän puuttuessa niin muistanpa positiivisiakin asioita elämästäni. Maalasin taulun ja sitä kehuttiin. Se oli melko kivaa. Tuli myös puhuttua asioita halki kuvausryhmän kanssa ja ilma puhdistui silmissä! (Ja nenässä. JA korvissa myös.) Täytyy sanoa, että on hankala huomata oikeaa arvostusta kun siihen ei ole tottunut keskittymään.

Sehän on maailmassa vikana että ei yksilölle tule kukaan kertomaan että minä arvostan sinua ennenkuin tämä on jo maan mullassa ja sitten pidetään tilaisuuksia ja juodaan kahvit ja sanotaan että sääli, hyvä veikko oli hän. Eli jos siellä jossain arvostatte aidosti jotain ihmistä jostain syystä, oli se hänen tapansa pitää huolta oraalihygieniastaan ettei purukalusto suorastaan lemua tai se, että hän nyt sattui hyppäämään teille tarkoitetun valopallon eteen (katsokaa hyvät ihmiset Star Wreck!) niin kertokaa se hänelle!(ja Jos helmiä kyynelet ois ja Naurava kulkuri ja muita Kuselan uudelleentuottamia hittejä) Yritän muistaa itsekin mainita jos se yksi tyyppi sieltä kesältä -98 joka lainasi rahat kahviin sattuisi tulemaan vastaan että hieno homma oli!

Ja mikäli tänne asti olette saaneet selviydyttyä ilman että kuin viekkaat varkaat hyppäsitte lauseiden ylitse niin onnittelen siitä saavutuksesta. Mutta jos ryhtyisin listaamaan tännekin kaikkea mitä vain päässäni sattuu milloinkin liikkumaan niin se tuottaisi hankaluuksia kahdestakin syystä. Ensinnäkin, kenenkään mielenkiinto ei varmaankaan riittäisi ja toiseksi, joutuisin varmasti edesvastuuseen useasta sanomastani asiasta. Olen huomannut että eräät ihmiset eivät tykkää tulla kehutuiksi ja toiset taas vierastavat haleja vaikka yhteisöissä nimenomaan lukee että minua saa halata! Mikä on järki tässäkin, kysyn vain! (ja vieläpä ilman kysymysmerkkiä!)

Näin tältä erää, mutta ainahan noita jälkikirjoituksia voi lisätä. :)