IRC-Galleria

Kivi:

Kivi on usein hiomatonta ja soraista, täynnä kärkiä joihin itsensä viiltää ja satuttaa. Kallio on pinnalta kylmä ellei Aurinko onnistu sitä lämmittämään, jolloin se varaa ja hohkaa lämpöä ympäristöönsä. Yksin kivi on kuitenkin viileä ja kova. Moni ei aisti mitään syvällä sen sisällä palavasta lämmöstä. Kivi on pitkään kestävää, mutta sen sisältä purkautuva paine saattaa usein olla kohtalokas kivelle ja sen ympäristölle. Myös, mikäli kivi kerran lohkeaa, sen on mahdotonta enää palata alkuperäiseen muotoonsa ilman että se syntyy uudestaan ja muovautuu uudelleen. Kiven kauneutta pysähtyy ihmettelemään hyvin harva ja sen vuoksi kivi yleensä jääkin huomaamatta muiden materiaalien nauttiessa suosiota. Kiven tiettyjä ominaisuuksia osataan toki arvostaa, mutta kovin harva on valmis omistautumaan sille.

Kermavaahto:

Kermavaahto on pehmeää, nättiä, makeaa ja haluttua. Se muovautuu usein hyvin haltijansa mielen mukaan, mutta harvoin kestää tätä muotoa kauaa ja pyrkii aina omaan itseensä. Kermavaahto on hyvin suojaamaton kovaa maailmaa vastaan, niinpä se yleensä pyrkii jonkin suojaa antavan seuraan, kuten vohvelin tai maljan yhteyteen, jossa se levittäytyy rauhassa alalleen ja sen läsnäoloa on hankala olla huomaamatta. Silti silloin tällöin samaan maljaan saattaa eksyä kirsikka tai jokin hyvin värikäs ja huomiota kirkuvasti herättävä aines, joka tahtoo varastaa Kermavaahdon huomion. Tämä ärsyttää Kermavaahtoa, mutta toisaalta, ilman Kermavaahtoa ei yli-imelää kirsikkaa kestäisi kukaan sellaisenaan.

Lasi:

Lasi on kaunista. Lasi on kalliin näköistä. Lasilla on kuitenkin sama vika kuin kivellä. Se on kova ja kylmää, ja pienikin särö rikkoo sen täydellisyyden. Mikäli Lasi ja Kivi saatetaan yhteen liian lujaa, lasi yleensä loukkaantuu yhteentörmäyksessä ja murtuu. Pienelläkin vauhdilla ja voimalla on todennäköistä että Lasi ei kestä Kiven särmikästä ja usein rosoista pintaa ja naarmuuntuu. Lasin läpi katsottuna maailma näyttää aina hieman erilaiselta. Yleensä, mikäli lasia ei ole kyetty hiomaan ja muokkaamaan täysin alistettuun muotoon, se vääristää todellisuuden tavalla tai toisella. Ja lähes aina lasi heijastaa osia siihen katsojasta takaisin häneen itseensä. Tämä kuva on kuitenkin yhä peilikuva todellisuudesta ja vaikka kaikki elementit olisivatkin tavallaan mukana, kuvaan on hankala mukautua ensi kertaa sen nähdessään. Kaikesta huolimatta lasi on kuitenkin läpiväkyvää jollain tavalla ja pienikin särö sen sisässä voi näkyä pinnalle valtavana. Lasi on kylmää ja viiltävää, joten siitä on hankala saada otetta ja voi yrittäjälle vaikuttaa mahdottomalta pitää se lämpimänä ellei sulje sitä kämmeneensä, pois näkyvistä. Tarvitaankin suurta taitoa työskennellä jonkin näin herkän materiaalin kanssa ja saada se taipumaan tahtoonsa niin että lopputulos olisi kaunista katseltavaa.

Harva ajattelee että lasi on syntynyt murenneesta Kivestä...