IRC-Galleria

Takaisin Esenbogalle
Heräsin itsekseni 1.30. Aloitin ”aamutoimet” ja jätin kylpyhuoneen oven auki, jotta sieltä kajastava valo herättäisi myös matkakumppanini. Kun olimme valmiita, siirrymme alakertaan kantamuksinemme. Tilasin receptionista taksin lentoasemalle. Kyyti maksoi 25 liiraa tällä kertaa. Menimme läpi turvatarkastuksen. Minusta tuntui, että osaan kohta jo lentää itsekin. Olin ollut niin monta kertaa tämän matkan aikana kädet levällään turvatarkastuksien takia.

Etsin pistorasiaa, jotta saisin ladattua kännykkäni akkua. Jään kyyköttämään matkamuistomyymälän viereen odottaessani kännykän latautumista. Minua huvittaa, kun näen myyntitiskissä rasian, jonka kannessa on taruolento Sahmaran, joka on kurdilegendasta peräisin. Maa, joka sortaa kurdeja, myy matkamuistoksi tuotteita kurdikuvituksin; mukavan itseironista.

Huomasin, että yksi mies on jo mennyt check in-jonoon. Kävin kysymässä häneltä, onko tämä oikea jono Istanbulin lennolle. Hänkään ei osaa englantia, joten toistelen sanaa Istanbul ja viiton kädelläni. Hän sanoi Istanbul, joten oletan sen olevan oikea paikka meillekin. Jäin jonoon ja viiton matkakumppanejani raahaamaan laukut sinne.

Hetken kuluttua virkailijat saapuvat toimipisteisiinsä. Nainen, joka vastaanottaa laukkumme ja tarkistaa lippumme, ei osaa englantia kovin hyvin tai ainakaan hän ei vastaa meille englanniksi. Selitän, että nämä matkatavarat ovat yhteisiä meille kolmelle (68,2 kg) ja että matkustamme yhdessä koko reitin. Hän laittaa tarranauhat laukkuihin. Varmistan häneltä, että ne on reititetty niin, että näemme ne seuraavan kerran Stuttgartissa. Hän nyökkää, joten oletan asian olevan kunnossa.

Lähdemme etsimään kahvilaa, josta saisimme edes aamupalaa ennen lentoa, joka on vasta 5.05. Boarding alkaisi 4.35, joten syömisen täytyy tapahtua ripeään tahtiin. Löydämme Esenbogan alakerrasta itsepalveluravintolan. Matkakumppanini tilaavat jotakin pizzaleivän tapaista ja itse nautin hedelmäsalaatin ja kahvin. Syötyämme kehotan matkakumppaneitani kiirehtimään, että ehdimme ajoissa boarding-portille.

Boarding tapahtuu ja siirrymme saman tien lentokoneeseen. Lento Ankarasta Istanbuliin kesti tunnin.

Taas Istanbulin terminaalissa

Istanbulin kotimaanterminaaliin saavuttuamme alkaa suunnistus kohti ulkomaan lähtevien lentojen aulaa. Tarkoituksena oli siis jatkaa matkaa Istanbulista transit-lentona Stuttgartiin. Löydän oikean aulan ja portit, joiden kautta siirrymme passintarkastukseen. Lento lähtisi klo 8.00, joten aikaa ei olisi liikaa, mutta sen pitäisi kuitenkin riittää.

Ja tästä se painajainen Turkissa syvenee entisestään

Siirrymme passintarkastajan kopille yhdessä. Minun passini ja lentolippuni leimataan. Minua kehotetaan siirtymään eteenpäin. Jään kopin takanurkalle odottamaan, että myös matkakumppanieni passi ja lippu leimataan. Virkailija soittaa jonnekin ja kopin luo saapuvat poliisit, jotka vievät matkakumppanini mennessään.

Turkkilaisen poliisin mielestä ei ole ongelmaa, minun mielestäni on...

Kyselen, mikä tässä nyt on ongelmana. Virkailija vastaa minulle, ettei ole mitään ongelmaa. Kysyn häneltä, miksi ystäväni vietiin sitten passintarkastusjonosta ja mihin heidät vietiin. Vaadin päästä heidän mukaansa. Minulle sanotaan, etten voi siirtyä enää odotusaulan puolelle, kun passini ja lippuni on jo leimattu. Mutta en voi jättää kielitaidottomia ja avuttomia matkakumppaneitani.
Soitan miehelleni Suomeen ja kerron tilanteen. Hän kehottaa tunkeutumaan takaisin passintarkastuksen läpi matkakumppaneideni luokse. Poliisit eivät päästä minua enää takaisin lähtöaulaan. Pian matkakumppanini häipyvät näkyvistäni.

Tunnen pakokauhun nousevan mielessäni. Tiedän tosiasioita turkkilaisen poliisin toimista; varsinkin kurdien kohdalla. Niin monet naiset Turkin poliisi on raiskannut kuulusteluissa poliisiasemilla. Monet heistä sukulaisten tai aviomiehen nähden, jotta häpeä olisi suurempi ja henkinen kärsimys pahempi. Pelkään pahinta ystävieni puolesta.

(Lisätietoa ihmisoikeusrikkomuksista Turkissa mm. Kirsti Härkönen/Kunniallisen naisen taakka)

Tylytys jatkuu

Mieheni soittaa minulle ja kysyy tilannetta. Matkakumppanini eivät ole päässeet takaisin. Mieheni kertoo soittavansa Saksaan ja pyytävänsä turkinkieltä taitavan sukulaisen soittavan minulle kohta. Kohta kännykkäni soi ja vien sen passintarkastajalle, joka on evännyt ystävieni lennolle pääsyn. Keskustelu ei johda tilanteen ratkeamiseen millään lailla. Tyly virkailija ojentaa kännykkäni minulle takaisin ja viittaa kädellään, että minun on mentävä takaisin loungen puolelle.
Mieheni soittaa minulle ja minä soitan hänelle moneen kertaan. Myös Saksassa asuva sukulaisemme soittaa minulle moneen kertaan ja tiedustelee ovatko asiat edenneet mitenkään. Turkkilaisten virkailijoiden suhtautuminen kurdiystäviini ei muutu edes turkinkielisten puhelinkeskustelujen kautta. Kiroan jo valmiiksi puhelinlaskua, joka tästä turkkilaisten virkamiesten kiusan- ja haitanteosta tulee syntymään meille.

Englanninkielentaidottomuus taitaa olla panepidemia Turkissa

Etsin käsiini poliisin (, joka ei osaa englantia!) ja kysyn, miten pääsen takaisin lähtöaulaan. Onneksi kaksi lentovirkailijaa tulkkaa kysymykseni ja neuvovat minua menemään Turkish Airlinesin toimistoon perumaan lentolippuni ja noutamaan matkatavarat.

Juoksentelen pitkin poikin terminaalissa. Kysyn moneen kertaan ohjeita THY:n toimistoon, mutta en saa täsmällistä sijaintia tietooni. Jokainen neuvoi eri tavalla ja tuntui unohtavan jonkun oleellisen tiedonjyväsen ohjeissaan. Vihdoinkin löydän terminaalin alakertaan, jossa on hyljätynoloinen tiski ja sen takana yksi virkailija.

Yllättäen tämä naishenkilö osoittautuu erittäin ystävälliseksi ja englanninkielentaitoiseksi! Hän vie minut paikkaan, jossa lentolippuni Saksaan mitätöidään. Minua opastetaan lost & found`iin noutamaan matkalaukkuja. Samalla virkailija kertoo, että minulla on oikeus vaihtaa menettämäni lentolippu ilman lisäveloitusta toiselle lennolle Saksaan. ( Joka osoittautuu myöhemmin tyhjäksi lupaukseksi! )

Pakaasit löytyvät; vihdoinkin

Lost & found-pisteen virkailija käy noutamassa laukut koneelta. Hetken kuluttua tutut laukut tupsahtavat taas hihnaa pitkin luokseni. Raahaan ne pelkällä raivolla ja sen antamilla voimilla vaunuihin. Alan suunnistaa takaisin kohti kotimaan terminaalin lähtöaulaa.

Kun etsin hissiä, jolla pääsen yläkertaan vaunun kera, seuraani lyöttäytyy ”ystävällinen” virka-asuinen mieshenkilö. Hänen avuliaisuutensa haiskahtaa pahasti kyttäämiseltä; todennäköisesti turvallisuuspoliisi tai vastaava. Mies kyselee minulta Turkin matka tarkoitustani, milloin olen saapunut maahan ja miksi hain matkalaukkuni pois koneelta jne. Mietin kuumeisesti, miten pääsisin hänestä eroon mahdollisimman pian.

Kännykkäni pärähtää soimaan. Vastaan puhelimeeni ja sanon ”avustajalle”, että hän voi jatkaa matkaansa, koska puhelussani menee varmaan pitkä aika. Vastahakoisesti mies poistuu vilkuillen vielä minua moneen kertaan. Olen varma, että hän tarkkailee minua jostakin.'

Ystäväni; elossa ja hyvissä voimissa

Löydän ystäväni ja alamme etsiä auki olevaa lipunmyyntipistettä. Näytän mitätöityä lippuani ja kysyn saanko tilalle toisen. Virkailija vastaa, että vain THY:lla on oikeus antaa korvaava lippu. Joten jatkamme lipunmyynnin etsimistä. Turkish Airlines tiski on aulan takalaidassa. Näytän lippuani ja kysyn uutta tilalle; turhaan.

Joudun ostamaan 3 uutta lippua. Virkailija ehdottaa Moskovaa ja Pietaria vaihtoehdoiksi. Sanon etteivät ne käy, koska Venäjä ei ole EU:ssa. Sitten keksin itse, että voisimme lentää Tukholmaan. Sieltä olisi helppo jatkaa Helsinkiin.

Käymme ”varmistamassa matkaoikeutemme” viisumitoimistosta ja palaamme sitten lunastamaan lentoliput Tukholmaan. 1.479 YTL, jonka maksan dollareina. Eli häviämme varmaan valuuttana aika paljon, niin kuin jokaisessa ostoksessa Turkissa. Mutta rahanmenetys on niin pieni asia siihen verrattuna, että menettäisimme vapautemme tai henkemme Turkissa.

Kello 10.40 tulisimme pelastumaan Turkista; toivottavasti…

Veimme laukut check in-hihnalle ja siirryimme saman tien passintarkastukseen. Kaksi poliisia kyyläsi passeja ja oleskelulupia luupin kanssa. Sen jälkeen, kun näytin heille suomenkielistä Maahanmuuttoviraston oleskelulupapäätöstä, he lopettivat paperien tarkastelun ja päästivät meidät eteenpäin. Jonossa ollessamme passit ja oleskeluluvat käytiin vielä uudestaan läpi luupin kera.

Saavuttuamme passintarkastuskopille, virkailija soitti samat poliisit takaisin, jotka olivat jo ensimmäisen kerran tutkineet paperimme. Tällä kertaa myös matkakumppanieni passit ja matkaliput leimattiin ja heidät päästettiin loungen puolelle. Minulle passi ja matkalippu ojennettiin kohteliaasti ja kauniisti käteen. Matkakumppanieni passit ja liput lämäistiin vihaisesti ja halveksuen kopin tiskiin. Olivat kai pettyneitä, kun eivät saaneet kiristettyä meiltä lahjuksia!