IRC-Galleria

Vasta nyt saatuani tunnukset uudestaan haltuuni, pystyin päivittämään blogiani. Eli tässä teille, jotka olette odottaneet tarinan loppuosaa. Ei varmaan ole yhtä tulinen ja vihainen kuin alkuperäinen kirjoitus, mutta onpahan täydenetty nyt tämäkin kirjoitus ; )

Kohti lähtöä

Kehotin kumppaneitani kiirehtimään askeleitaan lähtöporttia kohti. Meillä ei ollut paljon aikaa jäljellä ennen boardingia. Passit ja matkaliput tarkastetaan taas uudestaan. Pääsemme läpi; huokaisen mielessäni helpotuksesta. Vielä yksi turvatarkastus; kamat hihnalle, kädet ja jalat levälleen… Läpäisimme senkin ja pääsemme siirtymään täyteen boarding-aulaan. Koneeseen siirtymisen olisi pitänyt alkaa 9.55, mutta taas olemme myöhässä aikataulusta, mikä ei ole yllättävä tieto enää minulle; olemmehan Turkissa.

Soitan miehelleni Suomeen ja kerron, että olemme jo boarding-aulassa. Hän pyytää soittamaan vielä uudestaan, kun olemme koneessa. Lisäksi hän opastaa heittämään kaikki loput Turkin rahat ja kaiken, mikä muistuttaa Turkista, roskikseen Tukholmassa. Hän ei halua nähdä mitään, mikä muistuttaa häntä niistä ikävistä kokemuksista , jotka olimme kokeneet kolmen vuorokauden aikana Turkissa. Ymmärrän täysin häntä ja sanon etten itsekään enää jatkossa osta mitään, missä lukee Made in Turkey!

Vihdoinkin kokka kohti Skandinaviaa

Odotimme lentoa pelon ja hermostuneisuuden vallassa. Mikä tahansa turkkilaisen viranomaisen mielivaltainen toimi voisi taas riistää meiltä oikeutemme poistua Turkista!

Koemme voitonriemua, kun istahdimme lentokoneeseen. Olimme vihdoinkin matkalla kohti sivistysvaltiota. Matka sujui mukavasti. Tukholman Arlanda oli kuin kaikkien lupausten täyttymys meille.

Maahantulomuodollisuudet olivat todella vain muodollisuuksia. Kenttävirkailija kysyi, miksi matkakumppanini olivat menossa Suomeen. Kerroin heidän puolestaan, että he ovat Suomessa sijaitsevan siivousfirman omistajia ja matkalla aloittamaan työskentelyn Suomessa. Kenttävirkailija hymyili ja sanoi, että siivoustyötä ainakin riittää. Tervetuloa ja hyvää matkaa Suomeen!

Etsimme jatkolentoyhteyden Tukholmasta Helsinkiin. Se tuntui jo lastenleikiltä, kun vertasimme sitä kaikkiin vastoinkäymisiimme Turkissa. Liput olivat tietenkin kalliita, koska ostimme kentän myymälästä SAS/Finnairin toimistosta. Hinta ei tehnyt edes kipeää lompakolle, mutta matkavaramme olivat huvenneet totaalisesti. Tiedostin jo sinä hetkenä ettemme koskaan tulisi saamaan menettämiämme rahoja takaisin. Kovalla työllä ajanmittaan kassavaje tulisi korvattua, mutta mielestämme nämä painajaiset eivät kai koskaan lähtisi pois. Onneksi meidän ei tarvitse enää koskaan mennä Turkkiin edes läpikulkumatkalle!