Onko kiellettyä olla onnellinen? Rehellisen, vilipittömän iloinen siitä miten asiat tällä hetkellä ovat? onko väärin toivoa ettei mitään pahaa satu? Ja uskoakin vielä siihen? Koska jos niin on niin siinä tapauksessa rikon aika pahasti sääntöjä. Ja ei kiinnosta. Nyt mä aion olla niin ylimielisen itsekeskeisen kusipäisen järkyttävän tyytyväinen omien asioideni johdosta.
Minä saan rakkautta ja rakastan itsekin. Mielettömällä järjettömällä vaiketajuisella voimalla josta olen itsekin hämmentynyt. Ja se on kivaa, ihan parasta. Eikä kukaan saa viedä sitä pois.