Kolme päivää sairaslomaa. Taas. Näinköhän mä saan jatkaa tuolla pajalla kun oon jatkuvasti poissa, vaikkakin syystä. Ei ole hyvä tämä. Meinasin pyörtyä matkalla terveyskeskukseen, neuvonnassa kesti pirun kauan, kaikki keskittymiskyky meni siihen että pysyn pystyssä. Viruksen aiheuttamaa jälleen eli kuumaa juomaa, särkylääkettä ja lepoa. Bah. Pakko yrittää keskiviikkona töihin, ahdistaa.
Vihaan elämääni just nyt. Ulkopaikkakuntalaisia kavereitakin näen seuraavaksi vasta parin viikon päästä. Minäkin haluan pois. Mutta toisaalta mun kiintopiste ei olisi silloin enää Kotkassa vaan Haminassa. Ja kuka tietää miten silloin pysyttäisiin enää yhteyksissä? Ehkä mä en vaan koskaan lähde täältä. Olen täällä kiintopisteenä kaikille.
Mitä mä höpötän? Aivan, olen kuumeessa, johtuisikohan siitä. Näihin tunnelmiin siis.