Minulla on vähän ikävä sitä tyyppiä, jonka kanssa olin ensiavun seurannassa. Laulettiin yhdessä Päivänsädettä ja Menninkäistä että saataisiin nukuttua. Se itki kun halasin sitä. Sillä oli kova ikävä sen vaimoa koska se huusi sitä unissaan. Opastin sen aina tupakalle ja se kertoi sen elämästä.
On mulla myös ikävä sitä vartijaa, joka kävi kurkkaamassa viiden minuutin välein että olenko vielä paikalla ja kunnossa. Se toi minulle ylimääräisen peiton ettei minulla olisi kylmä. Kysyi vielä että tahtoisinko jotain aamiaista, mutta minä vaan kiukkusin sille kun minua ei päästetty pois. Olisi pitänyt kiittää, koska se laski minut tupakalle, vaikka olinkin tuupertunut lumihankeen edellisellä kerralla.