IRC-Galleria

Siinä kohtaa kun miettii valitseeko terveytensä vai unelmiensa vartalon ja päätyy hylkäämään ensimmäisen, herää tajunnan perukoilla kysymys siitä, tahtooko oikeasti vain kuolla.

Tykkään seksistä ja tupakasta ja siitä kun saan istua sen patjalla lukemassa kirjaa ja kuuntelemassa kun se huutaa videopeleille. Tykkään siitä kun ei tarvitse peläten odottaa koska se pyytää lähtemään jo. Tykkään siitä kun se piirtää minut täyteen kuvia ja tykkään siitä kun se pitää minusta öisin kiinni. Tykkään siitä miten pehmeästi se osaa silittää ja tykkään nukahtaa sen viereen. Tykkään siitä miten se hymyilee. Tykkään siitä miten se joskus katsoo minua ja näkee minut. Tykkään siitä että se on olemassa.

Mutta en tykkää siitä ettei se ole olemassa minua varten.

Mun elämän parhaasta päivästä on tänään vuosi. Onko siitä niin kauan? Ehkä pitäisi mennä pikkuhiljaa eteenpäin ja löytää uusi paras päivä. Saattaisi saada jotakin valoa tämän tunnelin päähän.

Kuukauden sairasloma, uudet masennuslääkkeet ja kolmioita. Smiley vol. III ja meno vitun apaattinen. Voisi sitä kai huonomminkin mennä. Paitsi että ei oikeastaan. Ajattelin nukkua koko viikonlopun. Kun en saa edes viiniä haettua kun poliisitäti vei minun passin. Ilmeeni kun kiinnostaa vitusti.

Valivali taas. Sydän yrittää hypätä ulos rinnasta. Haista vittu sydän, pysy siellä minne kuulutkin. Sairas paska minä.

Huomenna lääkäri. Uudet lääkkeet ja sairasloma edessä. Miksi oon näin sairas? Tahtoisin olla terve. Pään sisällä asiat vaan tekee tuhoa. Haista vittu aivot.

Mun terapeutti ei ole vieläkään soittanut. Sen pitäisi soittaa tänään. Getting mighty worried. Tarvitsen sen lääkärinajan. Pelottaa hemmetti.

"One day you fall for this boy. And he touches you with his fingers. And he burns holes in your skin with his mouth. And it hurts when you look at him. And it hurts when you don't. And it feels like someoneÂ’s cut you open with a jagged piece of glass."

— Maureen Medved

Hävettää ihan vitusti myöntää mutta... Kävin vahingossa kahtoo my little ponya. No syytän pikkusiskoa, en mä vapaaehtoisesti olisi koskaan!