IRC-Galleria

Mihin mä olen itseni sotkenut? Studio Elite soitti että 27.12. kello 15:00 testikuvauksiin. Ei helvetti. Helvetin helvetti. Enhän mä osaa, en mä ole tarpeeksi pieni tai söpö tai mitään.

Eihän tästä tule taas yhtään mitään. Yritin käydä nukkumaan mutta paskanmarjat, kroppa sanoo ei. Vapisen kuin horkassa enkä pysty rentoutumaan. Pakko liikkua koko ajan, jännittää lihaksia. Inhoan tätä!

Minä en tykkää näistä uusista lääkkeistä. Olen jo valmiiksi helposti panikoiva, mutta nämä vie kyllä ihan uusiin sfääreihin. Ihme etteivät kaupassa soita poliiseja paikalle kun haahuilen siellä naama kurtistellen ja itsekseni höpötellen välillä itku silmässä kun niin paljon ihmisiä ja hommat ei toimi. Aiheuttavat myös inhottavaa lihasten nykimistä, välillä tuntuu meno ihan holtittomalta. Herp herp.

Huomenna sitten tutustumaan tämän kaupungin yöelämään vähän syvemmin. Kerran olen käynyt ja silloinkin pääsin vaan yhteen baariin koska portsarit ei oikeen lämmenneet mun passille. Hei ihan normaalia omistaa passi jossa on melkein kymmenen vuotta vanha kuva. Tuossa uudessa näytän vaan murhaajahuoralta. Vai toisinpäin?

Siinä kohtaa kun miettii valitseeko terveytensä vai unelmiensa vartalon ja päätyy hylkäämään ensimmäisen, herää tajunnan perukoilla kysymys siitä, tahtooko oikeasti vain kuolla.

Tykkään seksistä ja tupakasta ja siitä kun saan istua sen patjalla lukemassa kirjaa ja kuuntelemassa kun se huutaa videopeleille. Tykkään siitä kun ei tarvitse peläten odottaa koska se pyytää lähtemään jo. Tykkään siitä kun se piirtää minut täyteen kuvia ja tykkään siitä kun se pitää minusta öisin kiinni. Tykkään siitä miten pehmeästi se osaa silittää ja tykkään nukahtaa sen viereen. Tykkään siitä miten se hymyilee. Tykkään siitä miten se joskus katsoo minua ja näkee minut. Tykkään siitä että se on olemassa.

Mutta en tykkää siitä ettei se ole olemassa minua varten.

Mun elämän parhaasta päivästä on tänään vuosi. Onko siitä niin kauan? Ehkä pitäisi mennä pikkuhiljaa eteenpäin ja löytää uusi paras päivä. Saattaisi saada jotakin valoa tämän tunnelin päähän.

Kuukauden sairasloma, uudet masennuslääkkeet ja kolmioita. Smiley vol. III ja meno vitun apaattinen. Voisi sitä kai huonomminkin mennä. Paitsi että ei oikeastaan. Ajattelin nukkua koko viikonlopun. Kun en saa edes viiniä haettua kun poliisitäti vei minun passin. Ilmeeni kun kiinnostaa vitusti.

Valivali taas. Sydän yrittää hypätä ulos rinnasta. Haista vittu sydän, pysy siellä minne kuulutkin. Sairas paska minä.