IRC-Galleria

Jos rakastaa, on intohimoa, jos ei ole intohimoa, ei rakasta, mutta jos menetät rakkaasi ja haluaisit hänet takaisin, syö hänen ruumiinsa. Silloin hän on aina sisälläsi ja lähellä sisimpääsi ja voit olla hänelle aito. Hyväile hänen luitaan, tunne halu lipoa hänen sormiaan, anna tarpeelle voimaa murskata hänen rintalastansa, päästä peto irti tuntien hänen keuhkojensa syvä hengitys käsilläsi, pysty ymmärtämään hänen sydämmensä rytmiä, salli kynsiesi tuntea hänen ihonsa ja pakota nälkäsi halajamaan hänen lihaansa... Sillä totuus on vain se, että me olemme vain ruokaa toistemme edessä. Me tunnemme halua ja intohimoa toisiamme kohtaan, haluaisimme tuntea lämpimän aterian vasten huulia, kielen lipoen aromeita hitaasti, ettei mitään jäisi kokematta. On kuitenkin olemassa myös ruokia, joista me emme pidä, niille me käänämme selkämme, syljemme vain lautasen annoksen päälle ja kävelemme pois, muistamatta edes miltä se näytti tai edes haisi. Kaiki ei kelpaa kaikille, meillä on makumme ja päämäärämme halujen täyttymiseksi. Jokainen päältäpäin hyvä ei ole sisältä niinkään hyvää, mutta huonoin asia siinä on, että meidän pitää vain ensin ottaa askel ja maistaa.

Ihmisen poski metsäsienillä paistettuna on loppujenlopuksi ihan hyvää, mutta parasta on se, kun puret sen irti ja hän saa katsoa, tuntien se aitiopaikalta, mutta kaikista parhain asia siinä on se, että hän ei voi tehdä yhtään mitään asialle.