IRC-Galleria

Ehkä joskus paikassa, jossa ei ole aikaa, eikä sijaintia
Voin katsoa taakse ja nähdä vihdoinkin olevani kokonainen
Kuollen kumotakseni sen hetken, kun kaikki särkyi
Yrittäen hävittää sen, mikä on totta, eikä elämää

Yksi pieni hetki toi tuskan mustuttaen sydämeni
Ei valoa minulle, ei pääsyä ulos, olen seuraavana jonossa
En koskaan, tässä elämässä tule löytämään rauhaa
Kaivan omaa hautaani, minut on ammuttu alas liekkeihin

Olit suojelusenkelini, pelastit minut joka kerta
Mutta enkelit putoavat palaen, kaikki kynttilät ovat palaneet loppuun
On yksi tapa paeta, mutta pahempi siellä odottaa
Annan hänen ottaa minut, ikuisuus saa maksaa hintani

Ehkä joskus paikassa, jossa ei ole aikaa, eikä sijaintia
Voin katsoa taakseni ja nähdä vihdoinkin olevani kokonainen
Niin minä toivoin, mutten enää usko
Haavani eivät parane, tulen vuotamaan verta sieluni kuolemaan saakka
...........................................................................................................................

Miksi tunnen tuskaa? Mitään en ole tehnyt, mitään en ole sanonut. Silti tunnen polttavan tuskan sydämmessäni, kuin joku/jokin olisi kuollut tai kadonnut. Ehkä annoin anteeksi, ehkä en, mutta mikään ei enään palaa kuitenkaan ennalleen. Enkä mieleni rauhoittuu, ehkä ei. Olen paniikissa ja pelkään, yksin, ei ketään kehen turvautua.