leijuit ilmaan
laskit painot harteiltasi pois
ja synnyit sisääni
he kutsuivat luokseen, jaksa vielä vähän
ja ottivat vastaan, jaksa vielä vähän
kun saavuit kelluen
keinuit tuulessa
pyyhit vuodet kasvoiltasi pois
et koskaan vanhene
nyt varjelet
meidän huomista
ja suojelet
kunnes kohtaamme
Rakasta ponian muistellen,
On siitä pian kaksi vuotta,
Miksei ajat ole kuin ennen?
Jolloin kanssasi sain tapella?
Nyt itken vuoksesi sun,
vaikka tehtäväsi olit jo täyttänyt.
Ajatuksiin silti aina palaat.