kiitos näistä kuukausista. olit minulle se valo, poistit masennuksen ja löysin sinun avullasi elämänilon joka minulta puuttui. opetit minulle paljon ja teit elämästäni uuden ja paremman. sait minut tuntemaan jotakin mitä tuskin koskaan enään tunnen. mikä nyt on valoni? ehkä tiedän ehkä en. mutta kiitos kuitenkin.
näitä sanoja kirjoittaessani en itke, sisimmissäni vain on kauhea kaipuun tunne ja sydemeeni sattuu. menetin jotakin, oliko sitten oma vikani, luulen niin. mutta valloitit kuitenkin ison osan sydäntäni. pidän sinut kuitnekin siellä ja muistan sinua lämmöllä, rakastan sinua edelleen.
tiedän etteivät sanani muuta mitään, enkä saa tehtyä tekemättömäksi, eikä puhuttua puhumattomaksi. joskus haluaisi kääntää aikaa taakseppäin :)
tein omat johtopäätökseni.