ammulla rakkani herätti mut muutamalla viestillään ja sai mut tihruttamaan muutaman onnen kyynelen. heti kasilta sain raivo/paniikki kohtauksen töistä johtuen. en palautunut kohtauksesta kunnolla ennen ilapäivä kahvia. näitä en ookkaan harrastanut sitten 2006 kesän, kiitos siitä kuuluu rakkaimmalleni joka on aina pahan paikan tullen nostanut munvajonneen mielen takasin pinnalle. Ai ettö rakastanko? Rakastan, rakastan nyt ja aina.
nyt taas on himmeen ihanan onnellinen olo. vaikka aina tuunkin olemaan kakkonen niin se riittää mulle helvetin hyvin eikä mun tarvi miettiä paikkaani enempää.
Pikkujoulu kausi on nyt taas aluillaan ja melkeen joka lauantai olis jotkut ryyppäjäiset.. joko keikkaa tuppaa tai sitte pikkujoulut.. :D olishan se kiva saada tuo komistus mukaan joskus mutta kakkonen on aina kakkonen.
koko elämähän on yksi murheen kryyni, loppuu aikanaan yleensä ilman apukeinoja.