En tiedä mistä se alkoi.
Enkä muista milloin.
En keksi syitä miksi halusin niin, mutta kärsin seuraukset.
En osaa lopettaa.
Pitää taukoja vain.
Mutta mitä ne hyödyttävät, kun haavat palaavat aina?
En osaa sanoa ei.
En hillitä kätteni kulkua.
En osaa sanoa ei.
Etkä sinä osaa hillitä himoani.
Onko tässä tarkoitus satuttaa
itseäni vai sitä toista?
Onko tässä tarkoitus itkettää
itseäni vai sitä toista?
Ja kaikessa hiljaisuudessa peilikuva paljastaa.
Se toinen olen minä yhtä paljon tänään kuin eilenkin.
Eikä se toinen aio milloinkaan irrottaa otettaan ellen minäkin.
Enkä tiedä mistä pitäisi irrottaa;
elämästä vai veitsen kahvasta.
En osaa valita kahden mielihyvän kohdalla.
Toisella puolella julma totuus elämäni ainoasta valopilkusta.
Totuus siitä kuinka väärin, julmaa, sairasta se onkaan.
Toisella puolella julma totuus.
Ei ole mitään muuta.
Antakaa minun rauhassa janoita omaa vertani.
Antakaa minun rauhassa päästää vereni virtaamaan.
Ja ennenkaikkea,
Antakaa minun hukkua omaan vereeni.