Minä pyydän anteeksi
Peilikuvalta.
Että olen ajanut sen tähän surkeuteen.
Että olen vienyt siltä arvon, myynyt pois kuin tavaran.
Antanut saastaisten sormien koskea siihen kuin huoraan.
Minä pyydän Anteeksi
Peilikuvalta.
Joka aikapäiviä sitten lakkasi muistuttamasta Minua.
Ja nyt se toimii muistona menneestä.
Mikä Minusta on tullut?
Turhaa.
Hiekkaa Saharassa.
Merkityksetöntä puhetta ihmisen suusta.
Tikkukaramelli, jonka elämän imee hitaasti kuiviin lapsi.
Mutta pystynkö koskaan korvaamaan
Tätä kaikkea
Peilikuvalleni?