IRC-Galleria

Hei, mikä on se joka saa sut sekaisin?
Jokin Elämän ja Kuoleman välimailta.
Vaan mikä se on, mikä se on?
Mikä se on, se juttu?

Hei, mikä on se joka saa sut sateenkaaria näkemään keskellä pimeintä hetkeä?
Saa sut helvetisti nauramaan, hymyilemään, vaikka tekee mieli vaan itkeä.
Mikä se on, mikä se on?

Jokin Elämän ja Kuoleman välimailta
Varastettu köyhiltä, anastettu rikkailta
Kierrätetty ja annettu takaisin
Se on rytmi, rytmi tietenkin.

[19:43] <Jordison> lähetään tyttöjen kesken bangladeshiin
[19:43] <taemi> aww :3
[19:43] <taemi> !
[19:43] <taemi> oon tyttö

Mun älykkyys on laskenu taas ku oli niin AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAW <3

[14:07] <Zukutoka> majju mult katkes muute kampa tänää aamul :DDDDDD
[14:07] <Zukutoka> ku tein iha kunnon tupeeraust

Kenpä ei tahtoisi, olla onnellinen.

Elämä menee kummallisia raiteita. Ja päätyy pohtimaan, että tässäkö se oli. Yhtäkkiä vain poks ja siinä se oli. Hassua? Tässä Sinulle elämän laatima testi, läpäisit sen, olet jälleen vahvempi. Heti perään tulee tunteeton olo. Leijuu kuin ameeba eikä oikein mikään tunnu miltään. Minä tarvitsisin Sen tunteen, jotta tuntisin olevani elossa. Mutta läpäisin testin, olen vahvempi. Ei ole enää Sitä Tunnetta.

Tiedän mitä kaipaan, mutta en tiedä mitä haluan tehdä. Tunsin itseni ja nyt en taas tunne itseäni. Tai tunnen, mutta en vielä hyväksy. Vai hyväksynkö ehkä sittenkin? Liian monimutkaista.
Kaikessa on aina helpompaa painaa pää tyynyyn ja vetää peitto korviin asti. Myhäillä tyytyväisenä ja heilutella varpaita. Niin, mutta kuka haluaa päästä helpolla? Elämässähän pitää olla edes hiukan haastetta. Mutta jos ei oikein tiedä mistä unelmoisi, niin ei oikein edes tiedä mitkä asiat ovat unelmien tiellä. MELKO HANKALAA! Jahdata unelmia, joita ei oikeastaan ole, ainakaan kohdistettuna vahvasti mihinkään. Hö. Tylsää :(

Mihin, mihin, mihin helvettiin Sä tarviit mun mielenterveyden?

Viikonlopun viettoon. Sinne tarvitsen sen. Ja näytän, niin mä näytän sen.
Kaiken, koko Maailman rumuuden ja kauneuden, puolen uuden.
Kiidetään, juostaan, MENNÄÄN JO! Ja mä lupaan, lupaan sen.
Kun mä haluan lentää ja olla, mennä vaan, tuntea viehätyksen.
Huutaa, potkia, rimpuilla, itkeä silmät päästä ja syntyä uudelleen.
Olla vapaa, hypätä virtaan, jatkaa eteenpäin ja niin edelleen.
Olla vaan kuin en oliskaan, muistaa jonkun mua huudelleen
vihaisena, kuin koko maailman vika olisin, erehdyksineen.

Mihin, mihin, mihin Helvettiin Sä veit mun rytmin Elämän?

Yksinäisyys.

Merkityksettömyys.

[14:31] <Nuuni> majju auta mua
[14:31] <Nuuni> oon rakastunu :<
[14:31] <Nuuni> en kestä tätä tunteiden paloa syvällä sisimmässäni
[14:32] <penpen> majju on expertti noissa asioissa :D
[14:34] <majju> :DDDDd
[14:34] <majju> Nuuni tuttu tunne mua helpottaa ain ku saan avautua asiasta tänne <3
[14:34] <Nuuni> NO
[14:34] <Nuuni> mitä mä sit teen
[14:34] <Nuuni> :<
[14:35] <majju> jaa a

Onnea onnea onnea!
Tahdistin 3v ^^

Se on pieni. Pienempi kuin yksikään asia sitä aikaisemmin. Mutta kaikessa pienuudessakaan, se ei ole merkityksetön.
Se on merkillinen. Niin merkillinen, että sitä jäävät kummastelemaan nuorimmasta vanhimpaan jokainen, joka vaivautuu hetkeksi pysähtyä miettimään.

Ja Minä olen yksi heistä. Kummastelijoista.
Olen niin kummallinen, että merkillinen pieni asia ei melkein kehtaa näyttää itseään Minulle.
Sitä ujostuttaa. Minäkin punastelen. Toisaalta, eikös tässä olla jo vanhoja tuttuja? Miksi siis arastella?
Pienuuttaan se varmaan arastelee. Häpeääni Minä varmaan punastelen. Liekö siinä sen kummempaa.

Jäänmurtajaksi kelpaavat kupponen teetä ja syksyinen sade. Pieni hetki liekkien tanssia sekä kaiken sisäänsä haukkaava pimeys, joka turvallisuudellaan on rakkaampi kuin Äiti milloinkaan.
Ja siellä, hämärän keskellä loistavien liekkien syleilyssä, Pieni Merkillinen Asia hiipii hiljaa huulilleni. Unohtaen kaiken ujoutensa, lämmittäen sisintä kuin kupillinen kuumaa kaakaota.
Unohtaen kaiken ujoutensa, Pieni Merkillinen Asia asettuu huulilleni jähmettyäkseen siihen iäksi.

"Lopettakaa sanojen raiskaus. Minä en jaksa sitä. Olen liian väsynyt."
Kuiskaus kaikuu autiossa talossa vielä vuosikausia myöhemmin. Uusien asukkaiden uniin piirtyy kuva naisesta, joka myrkyn nautittuaan, vajosi hiljalleen kuolemaan. Teemuki kädessään, Pieni Merkillinen Asia huulillaan. Rauhallisena kuin hiutale lunta.

Ja jos se ei tunnu helvetiltä, ei se ole elämää.

(PS. Quills oli JUST hyvä leffa! One hooray for hottispapin nekrofiliauni, grr...)