IRC-Galleria

Kuoria appelsiini. Tuntuu varmasti vielä yhteentoista asti kynnenalusissa. Kyynelet valuu silmiin, jos en niitä pidättele.

Joo. Tällaisia pieniä juttuja huomasin, kun katselin saapuneita viestejä...

3. päivästä tähän hetkeen asti, saapuneita viestejä 47 kpl

3. päivä saapuneita viestejä 9 kpl

4. päivä (sisältää kaikki puolen yön jälkeenkin saadut viestit, jotka kuuluvat samaan jaksoon) vastaavasti 23 kpl

5. päivänä ja 6. pv klo 2:een asti sain 16 viestiä.

Suurin määrä viestejä samasta numerosta 36 kpl.

Nyt nukkumaan.

Oikeastaan mitään ei ole ehtinyt tekemään. Mitä nyt ostin vähän tavaraa tänään. :) No ok. Olen sen verran ehtinyt te... Eikun enpäs kerrokaan... :) No, kerron näin mutkan kautta... Kaksi päivää kännykässä kiinni ollut. Noin periaatteessa. Tänään teen sen verran pääsykokeiden eteen, että käyn läpi sitä, kuka sanoi mitäkin varhaisen kirkon aikana ja ehkä näitä eri ainelaitoksia. Se olisi kuitenkin pääosin huomisen homma. Huomenna myös pitää ostaa tulijaisia ja ruokaa. Ehkä kolmaskin päivä kiinni puhelimessa. Yksi kaverikin tulee tänne huomenillalla kämppäämään. Torstaita en edes halua vielä ajatella. En.

<3 Kauniskauniskaunis!

1-1.

Kaikissa koettelemuksissa, muista säilyttää... mitä säilytettävissä on, esim. toivo paremmasta.

Jokaisena päivänä, jonka elän tästä päivästä eteenpäin, maksan aina vain korkeampaa hintaa pahoista tekosistani. Tänä iltana erityisesti. En tahtoisi lähteä huomenna Helsinkiin. Mentävä on. Niin vähän aikaa. Niin vähän aikaa. Ja sitten olen poissa, en kuitenkaan lopullisesti. Toivon. Kaikki muuttuu. Minä, muut, maailma. Se maailma, jonka tunsin eilen, lakkasi olemasta. Se lakkasi olemasta, kun päätin muuttaa sitä. Ja ennen kaikkea silloin, kun muutin sitä. Suurimmat toiveeni, pahimmat pelkoni. Ne ovat mitättömiä Jumalan mahdollisuuksien rinnalla. Ne olivat mitättömiä. Olemattomia. Yhdessä yössä kaikki ne lakkasivat olemasta. Niistä on jäljellä vain tuhkaa. Tuhkaa, joka hajoaa tuuleen ja mennessään paljastaa uuden, todellisemman, todellisuuden. Tuuli on juuri virinnyt. Se nousee! Muutoksen tuuli.

Viimeaikaisten kokemusteni perusteella voisin yhtyä Roman Schatzin mielipiteeseen siitä, että suomalainen sisu toimii näin, "herättääksesi sen suomalaiset tulee ahdistaa selkä seinää vasten ja pakottaa heidät toivottomaan asemaan. Ensin he menevät ihan valkoisiksi ja hiljaisiksi. Sitten he pumppaavat itsensä täyteen tuota mystistä voimaa,...". Itse sisun määritelmästä voikin sitten olla eri mieltä. Nyt ei kykene jatkamaan tätä tekstiä, sillä

jokin ajaa minut sängystä ylös,
vaikka täyden kuun hetki mennyt on menojaan
ja sydän hakkaa,
kuinka se jaksaa,
viedä sinne missä aamu tekee tuloaan?

Kolmen aikaan nukahdin, enkä nyt saa enää unen päästä kiinni! Hyvin mielenkiintoinen ilmiö. :D Ei ole koskaan ennen näin käynyt ja nyt taas! :) Vissiin sitten tulee kirkkoon lähdettyä. Vielä voisi kyllä muutaman tunnin nukkuakin, mutta kyllä tämä vuorotellen kattoon ja unelmiin tuijottelukin käy! :) Hmm. Eii tämä voi johtua siitä, että toiset verhot on auki, kun se ei ole ennenkään vaikuttanut. :) Onpa kyllä, kylläpä onpa... Aikasta ihanaa! <3