Rakentamassa uutta maailmankuvaa lääkityillä aivoilla,
muistikuvat kadonneina, ei muistoja viimevuosista,
ehkä kaikki on vain harhaa, traumaoireita ja vihaa,
katsomassa peilikuvaa että voisi siihen hukuttautua.
Varjo on miestä aina isompi, nyt ei vain tiedä kumpi,
kuin jokin sielun pakkohuutokauppa, surullista,
räkäistä naurua tajuta sen ironia,
Valaistuakko joogasta vai opiaateista..?
Olla olemassa nähdäkseen jonkinlaisen totuuden,
onko se kirjoitettuna tähtiin vai pelkkä valhe,
ympyrän kiertämisen sijasta kävellä suoraan,
houreista usvaa, oodi hulluudelle.