Maailmanlopun kulkiessa hitaasti aina vain lähemmäksi,
katsotaan sitä seinien läpi, aivan kuin sillä olisi väliä,
loppuun poltettuina sieluina etsimässä kuolemaa,
viikon ralli, pari päivää unta ja uudestaan vain,
nääntyneinä yltäkylläisyydessä istumassa kasvokkain.
Maanisdepressiivisyyden todellinen luonne, mikä se on,
pitäisikö nauraa, selvinpäin ja kuin piriä pari grammaa,
diagnoosista toiseen, yksi yö suljetulla ja uloskirjaus
uusi uljas avohoito, kattopalkki ja kourassa hirttonaru.