Kirottuna kulkemassa pilleristä pilleriin kunnes ne
saavat nimen: todellisuus. Ajattelen väärin, ehkä
olen tehnyt niin aina mutta miten se koskaan
voisi mennä oikein kuin happotripillä jaetut
todellisuudet yhdessä seisomassa äärettömyyden
laidalla ihaillen loputtomuuden ensimetrejä.
Vapaus on pahin kirous muovisten kopioiden
liukuhihnalla koska on väärin etsiä omaa tietä
mutta ne pitää huolen että joudut kärsimään
sen takia aina.. olet roska niiden lattialla.