Kasvoillaan apatia jo synnytyslaitoksella, katsoo väsyneenä
sairaalan vanhaa tapettia kuin se näyttäisi kaiken
ajasta jolloin taivas oli vielä sininen ja elämä kulki
päällä maan.. paratiisi jota kukaan ei arvostanut.
Synnin alku oli tietoisuus siitä että oli olemassa,
vapaus valita ei johtanut mihinkään hyvään,
se teki lampaista talibaneja ja roturealisteja,
köyhiä, tyhmiä, rikkaita ja silmäätekeviä,
vain koska iso ruma mato vanhan männyn ympärillä
ehdotti että haluisitteko te olla ihmisiä.
Oliko se käärme sittenkin se tyhmä osapuoli,
väliäkö sillä, koska sinä päivänä paratiisi kuoli.