Ei oo todellista.
Toisilla on oikeus sanoo mitä vaan, koska vaan, kenestä vaan. Toisilla ei.
Ei ziisus mikä draama...
Siis aivan käsittämätöntä energianhukkaa kelata jotain noin yhdentekevää.
Pitäskö mun joskus opetella lopettamaan tää kynnysmattona toimiminen..
Miks mun edes PITÄIS pyytää anteeks joka asiaa, varsinkaan tällasta? Mielipiteitä nyt varmaan saa olla, näin mä oon kuvitellu, eikä niistä nyt tarvii saada hirveetä kohtausta saatikka haistatella helvetin rumasti.
Olen tullut siihen yksinkertaiseen lopputulokseen että joskus täytyy vaan antaa mennä, päästää irti ja lopettaa ennen ku kaikki mikä on joskus ollu hyvää menee ihan totaalisen reisille. Eli mä annan nyt sit olla, turha enää edes yrittää.
Tuntuu vähän kuristavalta mut minkä sille voi. Ei luopuminen oo ikinä kivaa. Varsinkaan ku luopuu jostain millä on arvoa ja mistä pitää, mut kun kaikki ei voi aina mennä silleen helposti. Joskus tulee se viimenen piste. Sit on pakko lopettaa.
Huomen on Nuorisotiimin kokous, Wild wild west -bileet lähestyy ja on hyvin mahdollista et ne floppaa mut se on aina mahdollista ku järjestää tapahtumaa. Sit mä pidän keskenäni siellä lavalla hauskaa kermavaahdon kanssa ja stetsoni päässä :)
Saanpahan kokemusta. Mieluummin mä floppaan Pöytyän nuortenbileitä järjestäessä ku esimerkiks työharjottelussa jollain Finlands Festivalilla.
Huoh. Nukkumaan. Liian monta ajatusta.