IRC-Galleria

Välillä mä vaan niin rakastan sitä et voin tulla tänne landelle ja olla täällä. Mul on se etuoikeus et voin asuu kaupungissa jos siltä tuntuu mut tulla tänne aina välillä vähän rauhottaan pikku päätäni.

Keräsin punaherukoita. Se on loppuenlopuks niin kiitollista hommaa, kiiltävän rubiininpunasena ryöppynä ne marjat odottaa siellä täysin kypsinä puskissaan, ilmasta vitamiinia, ilmasta mehua. Voi nam.
Sain siinä samalla aurinkooki, mut en mä kyllä tienny et kirvat puree.

Elokuun aurinko on ihan erilainen ku alkukesän aurinko. Nyt se on jo vähän sameempi, paistaa pehmeemmin ja hitaammin, vähän niinku luovuttaa jo tilaa syksylle.
Mä en kuitenkaan suostu uskomaan et kesä on taas kohta ohi. Mä roikun kynsin ja hampain elokuun kullankeltasessa reunassa kiinni enkä haluu liukuu syksyn puolelle. Syksy tuo taas liikaa uusia juttuja. Metodiopinnot ja kaikki...

Mä oon huomannu et aika monet ihmiset pitää lomaa jonkun viikon jossain kohtaa.. Tuntuu aika utopistiselta ajatukselta. Jos mä ajatelen et voisin mä ehkä pitää jonkun viikon, vaikka 11.-17. päivä ni tulee kylmiä väreitä.Miten se muka ikinä onnistuis, niin moni asia jäis tekemättä.
KNS -näyttelyn avajaisiinki pitäis tehdä puhe. En mä osaa puhua. Mitä mä siellä sanon..
Eilen oli Nuorisotiimin kokous, Kuutamoleiri ja Wild wild west -bileet on nyt jotakuinki suunniteltu valmiiks, toteutus on viel edessä.. :) apua.

Kai mun täytyy mennä suihkuun, ja sit hoitaa noi DJ- ja järkkäriasiat kuntoon ja soitella vähän skabamateriaalia ja palkintoja. Ja muutama muu juttu sit viel ennen ku viittii tänään mennä nukkumaan.