IRC-Galleria

Jos elämä yrittää testata monenko seinän läpi mä pääsen ja mitä mä jaksan ni miksen mä osaa potkasta sitä päähän niin lujaa että se joskus irrottais ja keventyis ja helpottais eikä tuntuis enää siltä että kantaa olkapäillään kaikkea mahdollista mitä päälle kaatuu ja vois vaan olla ilonen ja oli helppoo eikä miettis koko ajan että mitä helvettiä pitäis tehdä ja inhois itseensä ku ei osaa eikä jaksa, millon tää on parempaa ja millä mä autan niitä joista mä välitän jos mä en tiedä enää mistään mitään enkä pysty uskomaan mihinkään, en itteeni, en siihen että rakkautta enää ois, en siihen että elämä hymyilis ku se vaan virnuilee vittumaisesti ja painaa alas, miten tää on tällasta nyt?

Vaikka isken tukan pystyyn, tiukan meikin ja korut ja vyöt ja kuteet ja bootsit ja hymyilen ja nauran ni ei, mä en oo ehjä. Päivässä menee noin tuhatmiljoonaamiljardia ihmistä ohi ja tulee vastaan, jos niitä jäis hetkeks katsomaan kunnolla ni näkiskö mitään? Ei, koska ihminen on niin itsekäs että näkee vaan omat ongelmansa ja murheensa, en mäkään mitään näe, mut silti on pakko tänäänki lähtee ja mennä, koska mä en ikinä aio luovuttaa, en ikinä.

Helvetisti pakkasta, mä lähden silti ulos. Varaan parturin, siirrän auton lähemmäs parkkiin, tuun lukee tenttiin, meen suihkuun ja vedän sen setin päälle että oon valmis lähteen valoihin ja musiikkiin ja tyttöjen kanssa ulos ja vasta sitte joskus mä hellitän ja jään vaan kelaamaan ja väsymään mut sen aika ei oo nyt koska jos mä kaadun ja annan mennä rikki ni.. en mä vaan voi tehdä niin nyt.

Life is a bitch -elämä on narttu, joskus mä vielä revin siltä kohdun irti.

Tulin Pöytyälle jo tänään Tapion kyydissä. Pitäs saada se yks juliste-ehdotus huomikseks, mut että mua risoo ku ei oo photoshoppia. Krääh!

Kävin äsken hallissa kattomas ku mun nuorempi pikkubroidi (13v.) ja sen kaverit soittaa. Siel on kaikki mahdolliset bändikamat, vahvarit ja kaiuttimet. Kävin testaamassa koskettimia, jos vaikka roudaisin Turkuun ja jatkaisin pianonsoittoa.

Pojat soitti PMMP:n Pikkuveljee ja mä lauloin. Ja nautin.
Ei ziisus tollanen bänditouhu on ihanaa. Musiikki on elinehto, mitä tapahtuis jos tulisin vaikka kuuroks.. En tiedä. Ehkä muuttuisin sinipunaseks raivosta ja kuihtuisin pois.

Oon harrastanu paljon kaikenlaista tanhusta partioon ja kuviskoulusta kuoron kautta oman Touhukerhon pitämiseen.
Mut viime aikoina oon alkanu kaivata erityisesti tota soittamista. En osaa klassista enää yhtään. Ja sit mä rakastan tanssimista. Nuorisoseuran jutu ja skabat oli ihan huippuja. Ja sit se loppu.
Ja ratsastus.. se jäi jo ennen yläastetta.

Nää kolme mä haluan joskus takas. Pianonsoiton, jossa voisin oikeesti olla hyväkin jos harjottelisin ja opiskelisin sitä. Ratsastuksen joka yhdistää mun rakkauteni eläimiin ja tarpeeni kuntoilla ja painaa vauhdilla tuolla maastossa, jättää kaikki huolet sinne ja antaa pollen kiitää täyttä neliä pitkin peltosuoria niinku sillon skidinä.

Ja tanssin, joka on ihan uskomatonta. Huhtikuussa ku vedettiin ihan vaan se hiusmuotinäytöksen lyhyt pätkä ja koreografia jonka tein ni mä olin ihan kickseissä. En olis millään halunnu lopettaa. Tanssi, showtanssi tai joku, yhdistäis musiikin, vauhdin, kuntoilun ja esiintymishalun.¨

Sit ku näistä tän hetkisistä kynnyksistä selvitään (joka toivon mukaan joskus tapahtuu) ni mä jatkan noista ainaki jotain.
Mä lupaan.
Pakko ihmisellä on intohimoja olla, millä sitä muuten jaksaa..

Nyt on hyvä olla.
Ihmiset on niin kivoja :)

Huomenna uudet kujeet, onneks saa aamulla nukkua pitkään.

Nighty night.

Jeeeee, pääsin koulusta. Voisin melkein laulaa.
Maksoin laskut, nyt meen nukkumaan ja illalla pesen pyykkiä, teen yhden hyväksilukemisjutun, katon et mun kurssit on kunnossa, meen Kaisan kanssa kahville, juttelen heidin kanssa Hesan vieraista (kuuluisko sanoa stadi vaikka on vähän juntti?) ja JOS jaksan ni luen tenttiin.
Mistä vetoa etten lue? :)
Oikeesti mä katon Aliasta ja ompelen johonki toppiin vaikka paljetteja.

Koska se Härkösen kirja loppu kesken eikä mulla ollu mp3-soitinta mukana bussissa ni kattelin vaan ihmisiä. Se no oikeesti aika mielenkiintosta. Ei saa tuijottaa, eikä kuunnella ku toiset puhuu, mut mä vilkuilen ja mietin että mitä ne tekee ja mitä ne ajattelee.
Oli ihana vauva. Sillä oli huppu silmillä, näky vaan pikkunen nenä, hamsterinposket ja pieni märkä suu.

Jos mä voisin ni mä haluaisin olla vaikka päivän tai viikon ajan mies. Ja sit mä haluaisin olla pienen hetken mun lähimpien ystävien pään sisällä (pelottavaa). Minkälainen mä niiden mielestä oon ja miltä näytän koska omasta mielestäni oon mikä oon ja miltä näytän ja ne on kaks ihan eri asiaa.

Oho Sari soitti Cantinasta, sieltä mis oon duunissa. Ei mulla ei oo nyt autoa. Joo kyllä mä voin tuoda huomenna Sirulle avaimet. En voi tehdä perjantai-iltaa kymmenes päivä ku oon lauantaina aamussa. No puhutaan huomenna okei moi.

Nyt mä meen nukkumaan, koska en oo nukkunu kunnolla öö.. torstain jälkeen ja siks mun jutut on näin levottomia.
Voi vittu se DNA:n dnakauppa haaalpaaaa -mongerrusmainos on rasittava. Mä vihaan sitä.

Hölmöt :)

Toi pätkä on Anna-LeenaHärkösen Häräntappoaseesta, luen sitä parhaillaan (siis en nyt ihan tällä minuutilla). En mä oo ite vielä ihan noin pimeä.
Mahtokohan joku pelästyä mun mielenterveyteni puolesta..

Välillä mä mietin että lukeeko näitä kukaan, siis mun väsyneitä höpinöitä. Yks kaveri ainaki lukee, se tunnusti. Tunnustaako joku muu? :)

Tulin töistä, haisen tupakalta ja mulla on ripsiväripölyä silmien alla. Ei väsytä, siis nukutusväsytä. Aamulla se kostautuu ku yrittää repii perseensä (ylös sängystä).

Mä lämmitin lihapullia duunissa. LIHAPULLIA jumalauta. Ja purskutin sinappia reunalle. Pienet humalaiset, mun lastentarhalaiset, oli onnellisia ja halus mennä mun kanssa naimisiin. Mä kieltäydyin.
Ja pelkäsin niitten pullien puolesta kun ne seilas lautasen reunalta toiselle niinku flipperissä mut ei ne tippunu kuitenkaan. Mä olisin loikannu tiskin yli mahalleni lattialle ja pelstanu putoavan pullan.

Mä pelkään lempisarjojeni uusia tuotantokausia aina ku ne alkaa. Tänään jatku Las Vegas, mikä ei oo varsinaisesti lempisarja mut oon mä sitä kattonu. Tosi ristiriitasta.
Ai nyt sattu peukku ku huitasin pöydänreunaa. Nii ristiriitasta ku en mä pelkää asioita jotka ei oo tuttuja mut sit tuun aina kynnykselle ku pitäis kattoo jotain sarjaa. Ihan hullua. Sopii kuvaan.

Mä lähden vielä sinne Vegasiin, laitan villavanttuut käteen ja kesämekon päälle ja punaset kumisaappaat ja sitten mä huikkailen sieltä limusiinin ja ajelen sen kanssa ja näen miljoona eriväristä valoa ja aina välillä kuulen ku joku riemuitsee ja kolikot ropisee kaukaloon.

Yks asiakas näytti tänään ihan avaimenperältä.

Huomaako sen että oon vähän väsyny? Vähän niinku aineissa olis.
Voi hevonvituntinttuhelvetti mä en jaksa nousta huomenna kello nollaseiska kolmekymmentä. Mut sit ku pääsen iltapäivällä skolesta ni leviön äksänmalliseks sängynpäälle enkä nouse enää koskaan. Siinä mä sitte makaan ja heiluttelen varpaita ja ihmetteln mun katossa olevia fosforitähtiä jotka ei loista koskaan. Kaupungissa ei näe tähtiä mä vihaan sitä.

Mä haluisin olla teini taas ja asuu maalla ja et olis kesä. Haettas taas talouskaupasta siideriä ja niiden ikkunassa olis mainos että "siruunavihveli 5mk" (sitruunavohveli ettekste ymmärrä) ja tupakkaa ja ajettas skootterilla kotiin ja juotais kaks pulloa ja pojat tulis mopoilla ja mentäs ja oltas ja tasutelta paljain jaloin ja hame puolireidessä ja olis ihan sama vaikka satais.

Tää on tylsää. Valtionhallinnon tentti. Töitä. Tiimejä. Lautakuntia. Laskuja. Kiireitä kaikilla.
Ei kukaan edes kävele enää paljain varpain.

Mä voisin kirjottaa miten pitkään vaan, mistä vaan asiasta. Tänne voi kirjottaa huoletta sen enempiä miettimättä ja sitte joskus mä luen ne ja mietin että miksei kukaan teljenny mua johonki parikymppisenä.

Nyt mä kuuntelen kehtolauluks vähän Alan Jacksonin countrya ja mietin että oonko mä aito. Enkä mieti, meen pesee hampaat ja sammun naama tyynyyssä ku vauva.

Mä alan olla pikkuhiljaa väsynyt.

Tai ehkä se menee ohi.

Ja vitut mee, mä haluun pois täältä johonki maahan missä ei oo muita ihmisiä eikä ollenkaan kylmä. Utopiaa?

Tai ehkä se on vaan nyt. Eilen aamuysistä puol yhteen yöllä duunissa, aamulla kouluun, äsken pois sieltä, illaks duuniin, aamulla kouluun ja ens maanantaina on valtionhallinnon tentti.

Krääh. Väsyväsyjumijumi, kohta mä meen pienenpieniksi palasiksi ja sit ne palaset menee vielä pienemmiks ja sitte ne lähtee tosta ikkunanraosta maailmalle ja sit on kaikki hienosti.

"Mä tuun mielipuoleksi. Mä OON jo mielipuoli. Mun silmien verkkokalvoilla killuu pikku-ukkoja, sellasia millä ei oo kaulaa.. ja kymmenittäin lötkyviä vanuttuneita rottia jotka mölisee ku ne ois ympäripäissään.. mulle tulee anorexia nervosa ja mä kuihdun olemattomaks yhdessä viikossa ja vaikka Lahja työntää mut pää edellä soppakattilaan niin mä en syö.. mä vaan tärisen yhdessä nurkassa ja välillä saan kohtauksen ja riisun ilkosen alasti ja viiletän pellolla menemään lentäjänlakki päässä ja mut viedään väkisin sairaalaan pienellä kivalla sinisellä autolla jossa on mehunsekottaja katolla ja siellä mut turrutetaan lääkkeillä ja musta tulee tulisielu pyromaani ja mä sytytän kaiken juhannuskokoksi ja nielen kolme tulitikkua aina minuutin välein ja saan mahalaukkuun tuhkamunakasvaimen ja kärvenen niin että sisäelimet tirsuu pihalle ja mutsi tulee kattoon ku mä oksennan itseäni tyhjäks pienessä pehmustetussa sellissä"

Näettekös?
Hoitoon mun pitäs mennä. Tai nukkumaan.

Mut ei, mä meen duuniin, missä happi on vieras käsite, missä mun selkä tekee ylikäännöstemppuvoltin ja alkaa vihloa, missä ei tiedetä mitä koulutus on tai sitä pidetään jonain hienohelmojen hommana, missä mä en saa syödä rauhassa, missä seinät on ollu joskus kai valkoset, nyt ne on keltaset, mä näin ku yhdessä kohtaa on läikkä.

Mun nuudelit kiehuu.

Päätä särkee. Tulin just baarista. Ja joo joo "mä en juo". No en mä nyt mitään kännissä ole, mut join kuitenki jotain.

Juttelin yhen miespuolisen frendini kanssa mukavia ja kysyin siltä (se kun on sellanen että se osaa puhua muustaki ku säästä), että rakastuuko kundit enää.

Ei ilmeisesti. Siis en mä sillä, että mä kaipaisin ketään rakastumaan muhun nyt. Noin niinku tulevaisuuden kannalta, kyllä mäki vielä JOSKUS haluan rakastua ja että joku rakastuu muhun vaikken sitä minään elinehtona nyt pidäkkään.
Aika synkältä näyttää, jos tän mun kaveripojan sanoihin on uskomista. Leffat, kirjat... ihan illuusiota.
Sellasta nälkästä, kaipaavaa, innostavan kiduttavaa rakkautta ei kai oo olemassa. Joskus pienenä tyttönä oli sellasta ihanan järjetöntä tunnetta. Sitä ei oo enää. Meistä on kaikista tullu naurettavan tylsiä ja tasasia aikuisia enemmän tai vähemmän.
Ja mitä mun kuuluu tehdä, ku oon sataprosenttisen tunneihminen? Tyytyy siihen että ollaan niin fuckin' mellow???

Miksie ihmiset voi toimii järjettömästi, tunteella, ilman ajatusta?? Jos tekee mieli sanoa jotain, ni se sanotaan. Jos tekee mieli mitä tahansa se tehdään (lain rajoissa suom. huom.), jos tekee mieli halata ni rutistetaan, jos tekee mieli suudella ni suudellaan läkähdyksiin (tietysti siis vaan sillon että molemmat osapuolet niin haluaa).
Pitääks kaikessa miettiä seurauksia, sanoja, ihmisiä, tulevia, menneitä, olevia, mitä tapahtuu koska miks miten kuinka.

Voi jee. Taidan mä sittenki vähän filosofioida alkoholin vauhdittamana. Mut silti.

Nyt meen tekeen pari voileipää ja katon 70's showta enkä mieti sitä miten harmaan tylsä tää maailma (tai maa) on.

Unia.

Käytii leikkaa kissa.
Sillä vauvamasiinalla oli TAAS viis pentua siellä masussa niinku pullat uunissa. Kuukauden päästä olisivat putkahtanee maailmaan.

Eiköhän toi yks kollipentu riitä, siinäki on tarpeeks tekemistä. Miten joku voi saada noin tajuttomat kicksit lankarullanhylsystä? Kateeks käy, ei oo elämä vaikeeta.

Mä päätin että haluun olla enemmän tekemisissä eläinten kanssa, vaikka eläinlääkärin ammatin hylkäsinkin jo kauan sitte (fyssa, kemma, matikka, bilsa, BIG NO NO!)

Kylläpäs mä kirjotan tänne koko ajan, mulla ei taida olla elämää.

Itseasiassa mietin äsken röökillä, että mitä nää blogit ja päiväkirjat ja kuvagalleriat tai lähinnä niiden kasvava suosio kertoo MeWe-sukupolvesta eli meistä.
Kertooko se siitä, että me ollaan avoimempia ja uteliaampia ku aikasemmat ihmiset vai siitä, ettei enää ehditä tai osata olla oikeesti ihmisten kanssa tekemisissä vaan eletään ruudun kautta?

Noh, mitä mieltä?

Mistä kaiken maailman Big Brotherit ja muut tirkistelytuotteet kertoo? Onks tää hyvä vai huono asia, että ihmiset sepustaa ajatuksiaan ja tekemisiään muiden nähtäväks?

Mun mielestä on. Siis tiettyyn pisteeseen asti.
En mä aio mihinkään nettipäiväkirjaan purkaa syvimpiä tunteitani tai elämää suurempia asioita, henkilökohtasuuksia tai kavereiden juttuja. En tietenkään.
Mut kyllä mua kiinnostaa lukee muiden juttuja, tykkään ihmisistä ja nää tällaset on sellasia kanavia, joissa pääsee kurkistamaan ihan perusjuttuja, tavallista olemista. Erilaisia persoonia. Kokemuksia. Tekemisiä. Mielipiteitä.
Media syöttää kuitenkin oman linssinsä läpi suodatettua tavaraa, ja realityki on muokattua.

Okei, oon ehkä tylsä, nörtti, elämätön tai mitä vaan, mutta esimerkiks galleria on aika hieno. Täällä on tullu ja ollu kontakteja ja kaikenlaisia juttuja suuntaan ja toiseen. Juttuja jotka olis jääny olematta ilman tätä sivustoa.

Luonnollisesti galleriassa ja blogeissa on huonotki puolensa jos ei tajua niiden rajoja, yhtälailla kuvissa ku teksteissä.

Siis ei jeesus mä oon ihan kummallinen. Mut mietin mitä mietin, ja tuskin näitä munkaan juttuja kovin moni lukee vaikka mä ite selaanki muiden päiväkirjoja.

Vedenkeitin sekos, käynnisty itellään. Täytyy mennä riepottaan sitä että se sammuu.

Niin toi "sulta lähtee henki" ja "ei olis kannattanu, sulle käy huonosti" tuli yheltä juopolta asiakkaalta jonka laitoin pihalle sunnuntaina.

Kyllähän noita heittoja on ennenki kuullu mut toi nyt oli jokseenki uhkaava. Ja sitte ku ketään kantiksista ei tienny ketä se äijä oli.

No mut oon hengissä. Lähdin kyllä illalla takaovesta aika livakkaan :) Auton lasien skrapaaminen oli tosi nautinnollista.
Mut kyllä mä muutenki aina oon aika varuillaan ku kävelen yöllä yksinään jossain. Jos joku tulee liian lähelle, saatikka koskee ni potkasen ja kysyn vasta sitte että mitä asiaa. Parempi niin päin ku että käy hassusti.

Oon landella, tulin just äänestämästä.

Kokeilkaa näitä ens kerralla baarissa (jos vaikka tulis kalaa)
"isäs on varmaan leipuri kun sulla on noin hyvät munkit"
"moi, ootsä nainen?"
"kauniit sääret, monelta ne aukee?"
"anteeks, mutta joko me on naitu?"
"jos sä oisit hampurilainen ni oisit McBeautiful"
"tulkka flikat mukkaa, saatte rinkeliä" (Haha. Turkulaiset)
ja sit tää ehkä paras:
"saaks mä työntää mun humputtimen sun jenkkaas?"

Lukeminen kannattaa aina.

Mutsi lähti kattoo mummii Tyksiin, ulkona on muka satavinaan lunta mut se on tollasta kylmää hyhmää, huomenna meen Loimaalle koulutukseen (ääääääääääh) ja torstaina lähden vapaa-aikalautakunnan kokouksesta vaikka kesken että näen Lostin avausjakson.

Suski pilas mun dieettini, se roudas tiskille kaikenmaailman suklaata ja sit me vedettiin niitä ja tupakkaa ja juteltiin ja tein siinä samalla töitä. Ei siis mikään paskempi iltavuoro eilen.