IRC-Galleria

Hector - Hyvää yötä Bambi (1982)

Omituiset äänimaailmat ja pienet progeilu-kokeilut kiehtovat minua, ja mitä ilmeisimmin myös Hectoria, ainakin vuonna 1982. Bambi-levy onkin varsinainen kummajainen tämän suomirockin veteraanin tuotannossa. Itse pidän tästä mustasta lampaasta kovin.

Levyn aloittaa Mistä kymysys?, joka määrittää pitkälle levyn suunnan. Basso jyllää mukavasti ja riipivät kitaravälit luovat tunnelmaa. Sanoista ei tosiaankaan ota selvää, että mistä on kymysys... Kertosäkeessä lauletaan lastenkirjailija Anni Swanista ja säkeissä kuin tämän päivän satuja kuvastavia kohtaloita Marjaanasta, Ollista ja Liisasta. Seuraavassa biisissä otetaan soittoon Dire Straits-ote ja kerrotaan kuinka Kultainen noutaja istuu aina kirjailijan (sanoittajan?) vieressä.

Tuli kaapista karhu on levyn parhaimmistoa. Biisi alkaa vibrafonilla (vai marimbako se on..) ja mukaan yhtyy herkullinen basso ja kasari-syna. Sanoista ei taas ota selvää, mutta siellä on kiintoisia havaintoja.

Minä hairahtelen, omaa untani tulkitsen.
Tuli kaapista karhu, mutta minä söin sen.

Seuraava raita, Piironkijalka, on levyn kepeä pala. Hullunkurisella laulannalla ja sanoilla maustettu pariskunta-biisi. Bassotyöskentely on levyllä vahvasti esillä ja se näyttelee tärkeää osaa myös kappaleessa Atresia. Ensinnäkin täytyy kehua Hectorin loistavaa sävellys/laulutyötä biisissä, joka lienee kenelle tahansa vaikea laulaa. Biisi hyppii ylärekisteristä alas tiheään, eikä sanojen lausuntakaan ole helpoimmasta päästä:

Atonaalinen järjestelmä tuntuisi sopivalta,
progiaalinen äänimuuri Covent Gardenin luona
kuulostaisi tehokkaimmalta Azteekkikuoron suusta.
Atresia, maailman tauti.

Seuraavaa biisiä saattaisi helposti luulla lastenlauluksi nimensä perusteella. Krokotiili pois Niilistä on rytmikäs veto ja sanoissa on kuitenkin pointtia; olla kyllästytty kaupungin vilskeeseen ja lähdetään pois. Joskin tätä verrataan sitten krokotiilin pois ottamiseen Niilistä. I guess. Kummallinen raita on myös englanninkielinen My life?.

Levyn päättää yli kuusiminuuttinen fiilistely Valtiaat, jonka kertosäkeen muistan lapsuudestani saakka. Joltain vinyyliltä kuunneltiin tätä äimistyneenä kaverin kanssa. Biisi alkaa minuutin mittaisella introlla, jossa on kolinaa ja japanilaisia kielisoittimia. Kappaleessa lauletaan -asiaankuuluvasti- mahtipontisesti maailmamme häikäilemättömistä valtiaista. Mielestäni levyn paras raita jo pelkästään yllätyksellisen ja löysän reggae-kertosäkeen ansiosta.

Haaskalinnut raadoillaan
olohuoneissansa odottaa uutta Shatilaa.
Enemmistö hiljainen
paranoidi lauma lampaitten lisää janoaa.

Tässä oli siis ensimmäinen levyarvostelu Hectorilta, joka oli työn ja tuskan takana: ensimmäisellä kerralla kun aloitin levyn kuuntelemisen, huomasin ettei netistä löydy levyn sanoituksia mistään. Nyt kun nuottikirjan lainanneena aloin taas kuunnella levyä, jumahti kone kesken kaiken ja pelkäsin että teksti olisi kadonnut täältä uudelleenkäynnistyksen myötä. Ei onneksi ollut. Tämä on muuten jo kolmas huippulevy vuosimallia -82. Hmmm...