IRC-Galleria

Viime yönä pelotti. Ennen ja jälkeen unen on vaikea ajatella järkevästi. Maailma on niin paljon laajempi silloin.

Näin unta, jossa katsoin Salattuja elämiä ja Ismo Laitela suunnitteli itsemurhaa. "Ajattelin mennä joen varteen istumaan ja katselemaan kun laivat liukuu ohi, juon ehkä pullon kaljaa ja sitten vain menen veteen ja liu'un pois." Sitten kuului miten varis raakkui, kaksi kertaa. Ehdin ajatella, että tämähän oli tosi taiteellinen ratkaisu äänimaailman kannalta, ja sitten heräsinkin jo.

Raakunta ei loppunut. Makasin sängyssä ja kuuntelin sitä. Se raakkui välillä kaksi, välillä kolme kertaa. Kraah kraah. Kraah kraah kraah.

Se on se saatanan varis, joka tapaa istua meidän parvekkeen edessä kasvavassa puussa. Ollaan ennenkin katseltu sitä. Se tulee joskus illansuussa siihen puuhun istumaan, ihan yksin ja se jää yöksi. On siitä joskus heitetty läppääkin, mietitty koska se tulee yöllä koputtamaan ikkunaani kuin Poen Korppi. "Ei koskaan enää."

Se raakkui kauan. Meni pitkään, ennen kuin uskalsin edes katsoa ikkunaan. Pelkäsin jostain syystä, että sen silmät hohtaisivat punaisina. Myös sitä, että näkisin sen aivan ikkunan edessä, mutta enemmän sitä silmäjuttua. Ajattelin, että se voi olla kuoleman enne. Ennen ja jälkeen unen moni asia tuntuu loogiselta.

Meni kauan, ennen kuin pystyin nukkumaan.