IRC-Galleria

Harjoitetaanpa lisää nostalgia-vininää.

Musiikki. Biisien sanat. Kun olin ala-asteella, kuuntelin Apulantaa, Tehosekoitinta, Nylon Beatia, Smurffeja, Rasmusta, Absolute Hitsejä ja Deutsch mit Drago Eins-oppilaan kasettia. Siskoni kuunteli Ultra Bra:ta ja äiti Simon and Garfunkelia ja Elgarin sellokonserttoa. Lisäksi kuulin monia biisejä sattumanvaraisesti radiosta tai kavereiden luona.

Siihen aikaan musiikissa oli tarinoita, tai ainakin tarinoiden palasia. (Paitsi Smurffeissa ja Deutsch mit Drago Eins-oppilaan kasetissa.) Nykyään niissä on osittain symbolimuotoon puettuja kuvauksia ihmissuhteista tai yhteiskunnasta. Pidin tarinoista enemmän.

Lapsena ymmärsin sanat konkreettisesti. Toivon, että olisin vieläkin sillä asteella. "Kaiken voi lainat rahoittaa/ ja käärmeet viettää juhliaan" lauloi Apulannan Toni jossain biisissä albumilla Aivan niin kuin kaikki muutkin. Ei se silloin kertonut mistään invidualistisen kulutusyhteiskunnan synnyttämistä tyhjyyden ja ahdistuksen tunteista, se oli mielikuva suuresta, synkästä kaverista nimeltä Kaiken ja luolissaan juhlivista käärmeistä.

Tai Tehosekoittimen Pakko päästä pois, jossa kertoja ajaa autossa poispäin kaupungista, jossa on juuri eronnut naisesta. "Ja kun aamulla aurinko nousee/ sun edestäsi herään taas/ vaikka kaupunkis taakse on jäänyt/ en pysty sua unohtamaan" Nykyään tajuan vain, että ero rassaa sitä kaveria eikä se pysty unohtamaan naista ainakaan ihan heti, vaikka häipyykin maisemista. Mutta lapsena. Koska mies heräsi taas naisen edestä, sen oli täytynyt palata, vaikka äsken se oli ollut vielä ajamassa kauas pois. Luultavasti se oli siis tuotu takaisin unessa jonkinlaisen taian kautta. 'Edestäsi' tuotti vielä mielikuvan porrasaskelmista ja jonkinlaisesta valtaistuimesta. Lopputulokseksi jää kaupunki, jota hallitsee jokin hirvittävä ja kiehtova kuningatar, joka kykenee taianomaisesti palauttamaan takaisin pakoa yrittäneet alamaisensa.

Henkilökohtaisesti pidän enemmän jälkimmäisestä versiosta. Siinä vain ei ole enää mitään järkeä. Kun tajuaa, että kyse olikin vain ihmissuhteista ja ohuesta symboliikasta, kaikki on selkeämpää. Mutta ei enää yhtä mielenkiintoista, tai stimuloivaa.

Voiko vielä luopua kyvystä käsittää symbolimerkityksiä ja palata konkreettisen ymmärryksen kaudelle? Silloin kun oli vielä jännää ja kivaa. Tai sitten pitäisi vain ruveta kuuntelemaan sankariheviä. Mutta kun ei sekään olisi sama.